Märkää uudenvuoden vaihtuessa vuodeksi 1952

Ei näytä sää olevan muuttuakseen. Tänäänkin, uudenvuodenaattona, on tuullut ja satanut vuoroin vettä, vuoroin räntää. Olavi on töissä, joten enhän minä tietysti olisi Raatihuoneelle Uuden Vuoden vastaanottajaisiin päässytkään, mutta ei sinne tässä säässä olisi viitsinyt muutenkaan lähteä. Mutta onhan meillä tuo uusi radio, siinä on niin hyvä ääni. Sieltä tulee illalla varttia vaille yhdeksän Pekka Tiilikaisen kokoama katsaus kuluneen vuoden tapahtumiin ja sitten Laulumiesten konsertti. Kyllä siinä aattoilta rattoisasti kuluu, toivoen onnea vuodelle 1952.

(Satakunnan Kansa 31.12.1951)

Vesisateinen joulu

Olipas hieno juttu, että hankimme tänä vuonna tämän ison joulukuusen, sen myötä sai kotiin oikean joulutunnelman, vaikka ulkona maa on musta ja sataa vettä niin, että kynttilätkään eivät hautausmailla pala. Samanlaisena jatkuu sää kuulemma vielä huomenna tapaninakin.

Naapurit olivat huomanneet meidän uudet sähkökynttilät, vaikka eihän me niitä kauaa maltettu polttaa, kun sähkö on niin kallista. Aattoehtoona tietenkin ja kun kuunneltiin Taata Sillanpään joulupakinaa.

Tuulasta oli niin jännittävää, kun söimme aattona ruuan kamarissa, sinne kun ei hänellä tavallisesti ole asiaa. Sai syödä oikein tuukin päältä ja tarjolla oli vaikka mitä, oli lanttu-, peruna- ja  porkkanalooraa, pieni pala uunissa paistettua sianlihaakin. Varsinkin makarooniloora oli Tuulan herkkua, ja väskynäsoppa jälkiruokana. 


Makaronilaatikko 
200 g makarojena
1/2 l maitoa
2 munaa
1 rkl raastettua juustoa
1/2 rkl suolaa
1 1/2 rkl sokeria
1/4 tl hienonnettua muskottikukkaa
2 rkl voita

Makaronit katkotaan ja keitetään vedessä pehmeiksi. Voideltuun vuokaan ladotaan makaronit ja kerrosten väliin pannaan raastettua juustoa, suolaa, sokeria ja muskottia. Munat vatkataan ja niihin sekoitetaan maito; tämä munamaito kaadetaan makaronien päälle vuokaan, ja voi pannaan pieninä kokkareina pinnalle. Vuoka saa olla uunissa, kunnes munamaito on hyytynyt ja hiukan ruskettunut.  

(Koskimies- Somersalo: Keittotaito. 1937)

Joulukuusikaupoilla

Tänään ostimme torilta kotiin joulukuusen. Löysimmekin oikein nätin, tasaisen ja kapean. Ennen meillä on ollut vain pöytäkuusi, mutta nyt kun löytyi näin sopiva, ostimme oikein ison kuusen. Eikä me varmaan isoa kuusta oltaisi silti uskallettu ostaa, jollei Olavi olisi hankkinut siihen  sähkökynttilöitä Airiolta. Kalliit ne kyllä oli, mutta niin paljon turvallisemmat kuin elävät kynttilät.

Kuusi tuodaan tietenkin vasta aattona sisään ja koristellaan. Tuula on jo innokkaasti leikannut paperisuikaleita ja liimannut niistä perunalla lenkkiketjua koristeeksi. Latvaan tulee hieno hopeatähti ja sitten tietenkin lippunauha. 

Joulupukki Sarpilla

Kaiken maailman tavoin kauppiaat näin joulun alla houkuttelevatkin asiakkaita. Vaikka kyllä me Tuulan ja Pentin kanssa silti kävimme Sarpilla joulupukkia katsomassa. Penttiä pukki vähän pelotti, Tuulaa sen sijaan kovasti jännitti ja hän yrittikin piiloutua helmoihini. Uskalsi kuitenkin pukkia kätellä.

(Satakunnan Kansa 18.12.1951)

Lanttulaatikko

Jouluun on enää 10 päivää. Sain tänään Hillalta lanttulaatikkomaistiaisia ja oli se taas niin hyvää. Eilen jo ostin torilta lanttuja ja kyllä minäkin aion samalla reseptillä tehdä, vaikka en minä siitä silti koskaan yhtä hyvää saa!

Lanttuloora
1,5 - 2 kg keitettyjä lanttuja
lantun keitinvettä
kermaa
korppujauhoja
2 kananmunaa
siirappia maun mukaan
suolaa maun mukaan 
kardemummaa maun mukaan

pinnalle kanelia ja korppujauhoja

Joululahjavihjeitä

(Satakunnan Kansa 9.12.1951)

Suuri lentokone nousi Porin kentältä

Oikein pelästyin tänään puolen päivän jälkeen, kun alkoi kuulua kovaa jyrinää, tuli melkein sota mieleen, mutta se olikin vain suuri lentokone, joka nousi ilmaan Porin lentokentältä. Penttikin heräsi siihen meteliin päiväuniltaan, joten lähdimme käymään maitokaupassa. Siellä kuulin, että se oli ollut islantilainen lentokone, suuri, nelimoottorinen, joka oli viemässä yli 40 siirtolaista Kanadaan.  Matka kuulemma kestää yli 24 tuntia. Alkajaisiksi laskeudutaan Tukholmaan, jossa kaikki siirtolaisiksi halajavat haastatellaan, ja sitten vasta matka jatkuu kohti Montrealia.

Joku tiesi kertoa, että lentokoneessa oli oikein hyttejä, joihin mahtui kahdeksan henkeä, ja joissa oli oikein laskettavat vuoteet yöllistä lentoa varten.  Mutta vaikka se kovin hienolta kuulostaakin, niin en kyllä ymmärrä, miten ihmiset uskaltavat lähteä. Lapsiperheitäkin koneeseen oli nähty nousevan. Suuri osa matkustajista on kuulemma Pohjanmaalta, ja muuttajia on kuukaudessa noin 400. Melkoinen määrä, kuinkakohan moni heistä mahtaa osata englantia?

(Satakunnan Kansa 7.12.1951)