lauantai 25. maaliskuuta 2017

Lumityöt sen kun jatkuvat

Kylläpä talvinen sää jatkuu tänä vuonna pitkään. Eihän nyt tietysti vasta ole kuin maaliskuun loppu, mutta harvemmin sitä ihan näin lumista enää tässä vaiheessa on. Ollaan yritetty autella Fiinaa, vuokraemäntää, lumitöissä, kun hän on sentään jo iällä ja tässä on  jalkakäytävää varmaan viitisenkymmentä metriä molempiin suuntiin, kulmatontilla kun ollaan. Eihän hän sitä pysty yksin tekemään, ja onkin sovittu että Olavi auttaa, kun töiltään ehtii, usein aamuisin ennen töihin lähtöä. Olen minäkin autellut, mutta en vaan pääse kovin aikaisin aamulla lasten takia ulos, ja jalkakäytävien pitäisi olla puhtaina lumesta jo aamuvarhaisella

Kaupungille tällainen luminen talvi tulee kalliiksi, kun aurausautoja täytyy pitää edelleen  liikkeessä. 50 miestä on kaupungin palkkalistoilla lumitöissä,  eikä sekään määrä tunnu tällaisena talvena mihinkään riittävän.  Kevään tullen miehet siirtyvät sitten muihin töihin.

(Satakunnan Kansa 25.3.1951)

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Näin Tauno Palon ilmielävänä!!!

Voi elämän kevät ja kukkiva nuoruus! Näin tänään Tauno Palon, ihan ilmielävänä, kaupungilla. Tiesinhän minä tietysti, että Porissa on teatteripäivät, eihän sitä ole voinut olla huomaamatta, mutta ei minulle silti tullut edes mieleen, että itse Tauno Palo tulisi vastaan. Ja vielä yhdessä Tarmo Mannin, Matti Raninin ja Ritva Arvelon kanssa. Kyllä Tauno Palo on sitten charmikas mies, luonnossakin, ei 
vain elokuvissa, melkein vain paranee vanhetessaan; taitaa olla jo yli 40-vuotias. 

Tauno Palo oli täällä tietenkin Kansallisteatterin mukana, sillä heillä on tänään uuden kotimaisen uutuusnäytelmän Verisynti esitys. Aika synkkä nimi, mutta olisihan se ollut hienoa nähdä tähdet teatterin lavalla.

(Satakunnan Kansa 21.3.1951, 22.3.1951)

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Koiravaljakkoajelulla

Näin eilen torilla Ekluntin Mirkun ja tuli puheeksi, että Porin Palveluskoiraharrastajat ovat järjestäneet torilla koiravaljakkoajeluita lapsille jo muutamana sunnuntaina. Se kuulosti niin hauskalta, varsinkin kun Tuula tykkää niin kovasti koirista. Niinpä mekin lähdimme lasten kanssa tänään torille. Emmekä tosiaan olleet ainoita, aikamoinen jono oli muitakin halukkaita. Onneksi lapset olivat niin innoissaan ja jännittyneitä, ettei jonottaminen yhtään haitannut. Pentille tosin riitti jo koirien näkeminen ja hän heilutteli käsiään ja suorastaan kiljui riemusta aina, kun valjakko tuli lähelle. 

Lopun iltaa lapset sitten puhuivatkin vain koirista. Tai no Pentillä ei nyt oikein vielä voi puheesta puhua, mutta kyllä hän minusta ihan selvästi yritti sanoa hau hau!

(Satakunnan Kansa 17.3.1951)

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kevään muotia

Eihän tällainen pienten lasten kotiäiti pysty juurikaan muotia seuraamaan, joten onpa kiva, että kerrotaan, että Pariisin muotikuninkaat eivät tänä vuonna uudista muotia, ainakaan paljoa. Hameet saavat tänä vuonna olla samanpituisia kuin nytkin eli kaksi tuumaa polven alapuolelle. Tosin hameiden tulisi olla hiukan suorempia.  Se on helposti tehty, kun minulla on tuo mainio Singerini, sillä saa vanhat hameet helpolla muodistettua.


Luotettava Singerini vuosimallia 1937. Olavin kalsongit odottavat paikkaamista.


Niin ja on kuulemma toinenkin pieni uudistus, eli että hiusten tulee tänä vuonna olla  hiukan pitemmät. Se nyt on ainakin helppo järjestää!

(Satakunnan Kansa 10.3.1951)

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kylmä ja vähäsateinen helmikuu takana

Aika kylmä oli päättynyt helmikuu eikä paljon satanutkaan, mutta onneksi lumi pysyi maassa. Sitä on ollut koko kuun sellaiset parikymmentä senttiä, ja Tuula onkin ahkerasti harjoitellut hiihtämistä jouluna saamillaan suksilla.  Hyvin hän on siinä kehittynyt ja kiertää jo komeasti Hevostorin ympäri.  

Vaikka aika kylmää on ollut, niin ei lämpötila sentään kertaakaan ole laskenut ihan 30 asteeseen, 27 taisi olla kylmin pakkasluku. Uuneja on kyllä saanut ahkerasti lämmittää, ison kamarinkin uunia kylmimpinä päivinä joka päivä. Normaalisti on riittänyt, että lämmittää siellä joka toinen tai kolmas päivä, kun siellä ei paljon oleskella. Makuukamarin uunissa olen polttanut pienen pesällisen joka päivä. Että klapeja on nyt saanut kannella, vaikka kyllähän Olavi on useimpina päivinä tuonut niitä valmiiksi kuistille saakka.

(Satakunnan Kansa 3.3.1951)

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Mikonkadun ja Katariinankadun kulma

Käytiin tänään kävelyllä Mikonkatua pitkin vesitornille päin, kun lehdessä oli eilen juttu kahdestakin uudesta kerrostalosta, jotka ovat valmistumassa Katariinankadun kulmaan. Tuntuu, että menin siitä ihan vastikään ohi ja silloin tontilla oli vielä vanhoja puutaloja, mutta ne on kuulemma purettu viime kesänä. En minä nyt tiedä, olivatko ne puutalot niin heikkokuntoisia ja rähjäisiä kuin mitä lehdessä väitettiin, mutta toki vanhanaikaisia. Kaipa nämä uudet, nykyaikaiset kerrostalot ovat mukavampia asua, vaikka eivät ne minusta erityisemmin Porin kaupunkikuvaa paranna, ne ovat niin kovin suoraviivaisia.

Satakunnan Kansa 25.2.1951
 Mikonkadun puolelle numeroon 28 on siis valmistumaisillaan Ahde Oy:n 4-kerroksinen talo. Tai no sinne on muutettu jo tämän kuun alussa, joten melkein valmis se on, jotain vähäisiä putkitöitä ja saunan lopputöitä lukuunottamatta.
Johtaja V.Limnellinkin 3-kerroksinen talo samalla tontilla Katariinankadun kulmassa on melkein valmis, vain parin päivän putkitöitä vaille, mutta kun putkimiehet ovat lakossa, ei taloon vielä ole päästy muuttamaan.