sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Veto koripallon naisten mestari!!!

Hienoa Porin naiset, voititte koripallon Suomen mestaruuden! Vastassa oli vielä Lahden koripalloilijat, joita pidettiin kuitenkin voittajaehdokkaina. Kovin korkeaa se peli ei kyllä tällä kertaa ollut, olen minä tänä syksynä parempaakin nähnyt, oli hosumista ja hidastelua, kohelointia ja summittaisia koriheittoja,

Hip hip huraa teille TULin Vedon naisille Ritva Friman, Toini Kallio, Vieno Katavisto, Viola Lanne, Helmi Lahti, Anja Lamminpää, Maire Lamminpää, Aune Salmi ja Auli Vehkaoja. Hieno on tällaisista kultatunnelmista jatkaa Uuteen Vuoteen!
 
(Satakunnan Kansa 31.12.1951)

perjantai 22. joulukuuta 2017

Musta joulu tulossa!

Minkälaisiksi talvet ovat oikein muuttuneet? Eilen oli jo Tuomaanpäivä eikä vieläkään lunta maassa. Eikä kuulemma valkeasta joulusta ole minkäänlaista toivetta, enintään joulupäivänä voi tulla räntää. Lumiraja on jossain Oulun, Jyväskylän ja Punkaharjun paikeilla. Musta joulu ei oikein joulutunnelmaa tuo. No kuusi käytiin ostamassa torilta ja siihen kun pannaan ne Olavin Airiolta ostamat sähkökynttilät, niin kai siitä sitten joulutunnelma syntyy! 
(Satakunnan Kansa 22.12.1951)

Satakunnan Museon kuvakokoelmat

tiistai 12. joulukuuta 2017

Linja-auto liukkaalla ojaan Ruosniemessä

Satakunnan Kansa 12.12.1951
Olisi pitänyt tuonkin Keto-Seppälän auton kuskin uskoa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön autoasian osaston muistutusta, että linjaliikenteen harjoittaja voi keskeyttää liikenteen, jos on niin liukasta, että on vaara ajaa ojaan. Juuri siitä oli juttu eilisessä lehdessä, mutta kai siitäkin olisi sitten tullut kauheaa harmia asiakkailta, jos linja-autoa ei olisikaan tullut. 

(Satakunnan Kansa 11.12.1951)

Joulutunnelmaa löytyi kirjastosta

Satakunnan Kansa 24.12.1951

maanantai 11. joulukuuta 2017

Kyllä nyt saisivat jo vesisateet loppua

Voisivat nuo säät olla vähän tasaisempia! Ensin oli kesä ja syksy niin kuiva, että sadot jäivät monin paikoin heikoiksi ja ihmisten kaivot kuivuivat. Nyt sitten on marraskuusta alkaen satanut vettä lähes lakkaamatta. Eivät ole kaivot enää kuivia, mutta ankeaa tämä alkaa olla, kun maa on musta ja ilma harmaa.  Ei millään hanki tajuta, että jouluun on enää vajaat kaksi viikkoa, kun jouluisesta säästä ei ole tietoakaan, ei yhtään lunta maassa. Liukkaiksi tiet ovat kuitenkin muuttuneet, mikä ei tilannetta mitenkään ainakan paranna. 

(Satakunnan Kansa 11.12.1951)


torstai 7. joulukuuta 2017

Rankkasadetta itsenäisyyspäivänä

Eilen vietettiin Suomen 34. itsenäisyyspäivää. Eihän sitä täällä Porissa mitenkään ihmeellisesti juhlita, ainakaan kotioloissa. Kynttilöitä jotkut sytyttää illalla ikkunoille, mutta eihän me Pentin takia voitu,  nyt kun on just oppinut kävelemään, ja kyllä Tuulaakin kynttilät ja tulitikut kiinnostaa vähän turhan paljon.

Sankarihaudoilla olisi ehkä voitu käydä, siellä lepää kuitenkin pari Olavin asetoveria,  mutta kun oli niin kamala sää, vesisadetta ja rankkaa tuulta, niin ei me lähdetty seppeleenlaskua katsomaan. 

Olisihan Teatterilla tietysti ollut itsenäisyysjuhlat, jossa esiintyi satoihin nouseva joukko soittajia, laulajia ja muita ohjelmansuorittajia. Eihän tällaiset tavalliset ihmiset, pienten lasten vanhemmat viidennestä osasta, tuollaisissa juhlissa tietysti käy, eihän meillä olisi edes sellaisia vaatteita.  Mutta aika kummalliselta kuulosti, että salissa oli ollut paljon tyhjiä paikkoja, eikä edes kaupungin johdon, virkavallan, kirkon tai virkamiehistön edustajia ollut saapunut paikalle. 

Helsingissähän ne isot juhlat pidetään. Linnassa oli ollut suuri vastaanotto, 1800 vierasta, jotka kaikki kätteli presidentti Paasikivi vaimoineen. Mahtaa heillä olla kädet hellinä! Vanha presidentti Ståhlbergkin oli kuulemma ollut paikalla. 

Niin ja näkyyhän juhla Helsingissä muutenkin ihan toisin, kun ajattelee vaikka sitä ylioppilaiden suurta soihtukulkuetta kaupungin halki Suurtorille. On se varmaan komea näky, kun valtava määrä nuoria valkolakkisia roihuavine soihtuineen täyttää kadut!

 (Satakunnan Kansa 7.12.1951)

perjantai 1. joulukuuta 2017

Ensilumen riemuja jo toisen kerran

Kyllä olivat lapset riemuissaan tänä aamuna, kun eilen satanut ensilumi, tai no oikeastaan jo toisen kerranhan lunta satoi, oli vielä maassa paksuna kerroksena. Tuula ei olisi millään malttanut syödä edes aamupuuroaan ennen pihalle lähtöä ja sinnehän se Penttikin tietysti Tuulan perässä hinkui. Penttiä oli niin hauska katsella, astui kaksi askelta ja huomasi takanaan lumeen jääneet jalanjäljet, astui askeleen ja katsoi taas, oli aivan kummissaan, että mitä oikein tapahtuu. Komean lumiukon saivat pihaan aikaiseksi, pesästä haettiin hiilenpalat silmiksi ja kellarista tietysti porkkana nenäksi. Eivät olisi millään halunneet tulla sisälle, vaikka Tuulallakin oli iho sukan varren ja sukkanauhaliivin välistä jo aivan sierettynyt ja hame melkein vyötärölle saakka märkä. Mutta ruuan jälkeen molemmat nukahtivat kuin seinään ja nukkuivat kolmatta tuntia. Ja sitten olikin jo taas päästävä ulos lumihommiin. 

(Satakunnan Kansa 1.12.1951, 2.12.1951)