keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Hinnat laskevat!

Voi kuinka hienoa, monen tavaran hinta laskee, ja jo huomisesta alkaen! Muutoksen on määrännyt  Sosiaaliministeriö, koska kuulemma ulkomaisten raaka-aineiden hinta on kovasti alentunut. Villakankaat alenevat noin 20 % eli 250 - 1000 markkaan metriltä ja kengät 15 %; jokohan minä saisin uudet kengät, ne on niin moneen kertaan jo korjattu  ja pohjattu ja kantalaputettu suutarilla. Niin ja saippuan hintakin laskee, pesusaippua 125 markasta 110 markkaan.

Mutta parasta kaikesta, ruuan hinta laskee. Kaloille on määrätty ylimmät kohtuulliset hinnat, ja nekin tulevan voimaan jo huomisesta alkaen. Olavi tykkää niin kalasta, merikarvialaispoika kun on, ja kyllähän me muutkin tietysti sitä mielellämme syömme. Niin ja lihatuotteetkin halpenevat, vaikka eihän meillä siltikään varmaan ihan joka päivä ole siihen vielä varaa, ainakaan parhaaseen laatuun.No, tavallista aamiaismakkaraa saa huomisesta 95 mk:lla kilon, halpaa makkaraa 105 mk:lla, Suomi-makkaraa 190 mk:lla, mutta erikois-Suomi-makkara maksaa 225 mk kilo. Eli kyllä se jatkossakin on silakka, joko suolattuna 80 markan kilohintaan tai tuoreena 65 markalla kilo, meidän perheen perusruokaa. 

(Satakunnan Kansa 30.9.1951)


Silakkamollot  
Pese ja halkaise perunat.
Keitä lähes kypsiksi.
Laita päälle suolasilakat (näin syksyllä voi silakat laittaa liottamatta, mutta keväällä ne kyllä täytyy liottaa, ovat jo niin tönkkösuolaisia).
Anna vielä porista, kunnes perunat ovat kypsiä. Älä keitä, etteivät silakat hajoa.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Uusia taloja Liinaharjassa

Ainahan sitä haaveilee uudesta asunnosta tai omasta talosta, kuten nyt esimerkiksi tuonne Liinaharjaan rakennetut uudet, tehdasvalmisteiset puutalot. Onhan tämä meidän kotitalo ihan mukava, vaikka onkin jo vanha, väitetään että kohta 80-vuotias. Lämminhän tällainen hirsitalo on, mutta tietysti vähän vanhanaikainen, kun ei ole nykyajan mukavuuksia. Puuhella on tietysti näin talven tullen hyvä ja Olavi saa aina halvalla klapeja. Niin ja onhan meillä tuo upouusi hieno sähköhella, sitä on kivempi käyttää kesähelteillä, mutta ei juurikaan kylmänä aikana, koska sähkö on niin kallista.  Meillä ei ole sisävessaa eikä kylpyhuonetta. Kylmä vesi tulee sentään kraanasta, mutta ulkohuusi on pihan perällä. Pesofatissa peseydytään arkisin ja kun tuo oman pihan entinen yleinen sauna on nykyään autokorjaamona, käymme Viikerin saunassa lauantaisin.

En minä valittaa voi tätätkään asumista, mukavat huoneet ja hyvä vuokraemäntä. Sitä paitsi helppoahan tässä ihan kaupungin keskustan kupeessa on asua, kaikkialle on lyhyt matka. Mutta olisi oma talo silti eri juttu, ja kyllä me Olavin kanssa yritetäänkin aina pistää jotain "sukan varteen", vaikkei se helppoa ole.
Satakunnan Kansa 22.9.1951












sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kävelyllä Käppärän hautausmaalla

Käytiin tänään kävelyllä aina uudella hautausmaalla asti koko perhe. Tuula käveli kyllä reippaasti kotoa Käppärään asti, mutta paluumatkalla nukahti saman tien Olavin olkapäille!

Kyllä uutinen piti paikkansa, hautausmaa on nyt tosiaan kaunis, kun siellä on tehty uudistus- ja kunnostustöitä. Ruohottuneet käytävät on putsattu rikkaruohoista, nurmikoita uusittu ja hautojen väleihin sijoitettu ruohikkoneliöitä ja niiden keskelle puita. Hautausmaa ei ole enää niin jäykkä kuin ennen, kun on muutakin kuin suoria hautarivejä ja on se entistä jotenkin ilmavampikin.

Onhan siellä vielä hoitamattomiakin, ruohottuneita alueita, kuten yhteishauta-alue,  jossa ei ole kuin siellä täällä puuristejä, ei mitään käytäviä eikä istutuksia.

Saas nähdä, saadaanko se suunniteltu suihkukaivo leikkaushuoneen lähelle tehtyä! Määräraha kuulemma on, mutta saadaanko sementtiä, se onkin näinä aikoina se hankalampi asia. Mutta sähkövalo hautausmaalle ainakin saadaan ja vielä tänä syksynä, sillä pylväät olivat jo paikoillaan pääkäytävillä pääportilta kappeliin ja sieltä länteen. 

(Satakunnan Kansa 9.9.1951)

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Minä ja Yleisradio saman ikäisiä

Aika hauska juttu, Yleisradio ja minä ollaan ihan saman ikäisiä, 25-vuotiaita tänä vuonna molemmat. Tuntuu oudolta, ettei se ole sen vanhempi, kun muistan jo aika pienestä, että tuffalla oli kamarissa radio. Sitä ei kyllä kukaan muu saanut koskea kuin tuffa itse. Siihen aikaan ei radioita monella Merikarvialla ollut, joten pyhisin meille kerääntyi aina väkeä sitä kuuntelemaan. Ihmiset istuivat sen ympärillä hiljaa ja keskittyneinä, melkeinpä kunnioittavina, kun tuffa käänteli nappulasta etsien radioaaltoja. Oli juhlallista, kun sieltä sitten kajahti Radio-orkesterin soitto! 

Vaikka tuffa oli kotoisin pienestä torpasta eikä ollut käynyt kuin kiertokoulua, oli hän aina ollut kiinnostunut kaikesta uudesta tekniikasta, puhelimista, sähköstä ja sellaisesta. Oli rakentanut itselleen kidekoneenkin ja tosiaan hankkinut vähistä rahoistaan huolimatta radion. En nyt ihan varmaan muista, koska tuffa sen hankki, minusta se on ollut hänellä aina, mutta voi olla, että vasta kuitenkin 1930-luvulla.

Meillä on Olavin kanssa ollut aina radio. Tai no siis Olavillahan oli jo ruskea bakeliittinen radio silloin kun viisi vuotta sitten mentiin naimisiin. Se on meillä vieläkin varuiksi, mutta nythän meille on ostettu uusi, komea radio, kun ne Olympialaiset on tulossa. Tosin vasta ensi kesänä, mutta Olavilla oli niin kovat poltteet, että uusi oli jo saatava. Onhan siinä tottakai parempi ääni ja kuuluvuus kuin vanhassa, en minä sitä sano, mutta olisihan tuolle rahalle ollut paljon parempaakin käyttöä.

(Satakunnan Kansa 9.9.1951)

tiistai 1. syyskuuta 2015

Ensimmäinen syyskuuta jo ja 27 astetta lämmintä

Ei uskoisi, että ollaan jo syyskuussa, kun tänäänkin lämpö kipusi 27 asteeseen. Käytiin lasten kanssa Kirjurin rivieralla ja siellä kuultiin, että vesikin oli uimalaitoksen kohdalla 20-asteista. En muista moista intiaanikesää, eikä helteiden loppumisesta vielä lähipäivinä ole edes merkkejä. Sateita täällä jo kaivattaisiin, mutta niidenkään tulosta ei ole tietoa, vaikka Ruotsin puolella on satanutkin, mutta sateiden ei ennusteta tulevan tänne.

Ei siis taida ihan heti olla tarvetta näille villahousuille, joita aloittelin jo kutomaan. Tai no aika aloitukseksi se jäi, näillä helteillä langat kostuvat ja nuhraantuvat käsissä turhaan. Mutta kyllä se taas pian tulee sekin aika, että näitä tarvitaan.



(Satakunnan Kansa 2.9.1951, Omin käsin 1/1951)