tiistai 17. lokakuuta 2017

Ja taas kamala onnettomuus


                                                                                                                                
Kylläpä noita kamalia uutisia nyt osuu jatkuvasti silmiin. Toissapäivänä hukkui lapsi, eilen sytyttivät tilitikuilla leikkineet lapset vajan tuleen Karviassa. Onneksi kukaan ei kuollut, vaikka vaja paloi. Mikähän niissä tulitikuissa ja tulessa oikein on, kun lapset aina niin innokkaasti haluavat tikuilla leikkiä. Uutiset lasten aiheuttamista tulipaloista ovat aivan liian tavallisia. No, kyllä mekin saamme olla Tuulan kanssa tarkkana, ettei tikkuaski vaan jää minnekään hänen ulottuvilleen. 

Niin se tulipalo. Se oli siis sattunut Karviassa Karvian kylässä erään vanginvartijan heinävajassa. Sitä ei ehditty rajoittaa paikallisen sammutusväen voimin, joten vaja ehti palaa kokonaan ennenkuin Karvian VPK pääsi paikalle noin 10 km matkan takaa. Rakennuksen mukana paloi pieni määrä heinää ja pahnoja, mutta perunakellari säilyi vahingoittumattomana.


(Satakunnan Kansa 17.10.1951)

maanantai 16. lokakuuta 2017

Pikkupoika hukkunut Niinisalossa



Voi kuinka kamala tapaus Niinisalossa! Kolmevuotias Erkki-niminen pikkupoika, erään sotilasmestarin nuorin lapsi, oli eilen hukkunut Niinisalon varuskunnan alueella. Poika oli ollut leikkimässä toisten ikäistensä lasten kanssa  Valkeajärven rannalla laiturilla, mutta pudonnut laiturilta veteen. Kun äiti oli hetken päästä mennyt hakemaan poikaansa, olivat pojan toverit sanoneet, että Erkki on vedessä.  Äiti oli saanut nostettua pojan matalasta vedestä  nopeasti ja vienyt hänet läheiseen varuskunnan sairaalaan. Mutta vaikka poikaa oli yritetty elvyttää neljä tuntia, niin turhaan…


Kyllähän sen ymmärtää, ettei äiti aina pysty jokaista pienokaisensa askelta seuraamaan, mutta että noin pieniä lapsia keskenään laiturilla! Useimmitenhan pienet lapset eivät pääse rantaan ilman isompien lasten valvontaa, mutta ei lehdessä ainakaan kerrottu, että paikalla olisi ollut isompia lapsia, ja kaiketi jos olisi ollut, olisivat he jo pudonneen ylös nostaneet. Mitä lienee tapahtunut, että tällainen valitettavan tavallinen onnettomuus taas sattui. Aivan sitä äidin sydämeen sattuu. 
(Satakunnan Kansa 16.10.1951)