sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kouluruokaa Porissa 3940 kansakoululaiselle

On se hienoa, että kaikki kansakoululaiset saavat nykyään ilmaisen  kouluruuan, se auttaa niin monen koulunkäyntiä. Vaikkei kouluruokaa silloin vielä tarjottu, kun itse kävin kansakoulua, eikä sitä rahaa paljoa ollut, mutta aina sen verran, että aina oli leipää ja voita sekä maitopullo villasukassa, mutta oli monia, joilla ei mitään eväitä ollut. Eikä aina välttämättä kotonakaan ollut ollut aamulla mitään syötävää. Kamalaa oli niitä omia eväitä sitten syödä, kun toiset katsoivat vieressä. Jossain vaiheessahan sitten alettiin kait vähävaraisimmille jakaa maksutta lämmintä ruokaa koulupäivän aikana, mutta en kyllä muista, että  vielä silloin kun itse olin kansakoulussa. Mutta ei sekään varmaan kaikilta osin niin hääviä ollut, sillä vaikka saikin vatsaansa täytettä, samalla selvästi osoitettiin, että on köyhä.

Eli oli se hieno asia sitten kun kaikille kansakoululaisille alettiin tarjota ilmainen kouluruoka ja Porissa jo ennen kuin se tuli lakisääteiseksi, joka tapahtui kuulemma vuonna 1943. Kaikissa kansakouluissa on oma keittola, paitsi Linnankadun koulussa, ja oikein hyvältähän tuo lehdessä tänään mainittu ruokalistakin kuulostaa: maanantaina velliä, tiistaina lihakeittoa, keskiviikkona hernekeittoa, torstaina velliä, perjentaina lihakeittoa ja lauantaina puuroa.

(Satakunnan Kansa 31.1.1951; Satakunnan Museon haastattelut)


 

maanantai 25. tammikuuta 2016

Pesukone lainaan

Kävin tänään kotitalouslautakunnassa kysymässä, josko sitä pesukonetta saisi lainaksi, kun pyykin pesu näin talvella on niin raskasta.  Onhan tässä omassa pihassa tuo Toivolan sauna, jossa voi käydä nyrkkipyykkiä pesemässä,  mutta vaikka siellä onkin pata, jossa voi lämmittää vettä, ei se ole kunnon pyykkitupa pyykkipatoineen ja -paljuineen. Mutta vaikkei lautakunnan koneelle oteta enää varauksia kuin kuukaudeksi kerrallaan, on tämä kuukausi tietenkin jo täynnä, vaikka nykyään kuulemma pyritään siihen, että kone ehtii samana päivänä kahteen paikkaan lainaan. Joten kävin sitten varaamassa Vainiomäeltä pesutuvan Hevostorin toiselta puolelta ensi maanantaiksi, kun Olavilla on vapaapäivä, saa tulla auttamaan kantamisessa.  Tai ainakin katsoa Tuulan ja Pentin perään.

(Satakunnan Museon arkisto; Satakunnan Kansa 25.1.1951) 

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Onpa hyvä, että Olavi on poliisina täällä kaupungissa eikä Mäntyluodossa saati Räpsöössä

Ei Olavi ihan turhaan ole puhunut, että Porissa on kaupunkialueella parempi olla poliisina kuin Mäntyluodossa tai Reposaarella. Nimittäin täällä kaupungissa ei ollut  tapahtunut yhtään rikosta, jossa olisi tehty väkivaltaa tai muuta haitantekoa virkamiehelle, kun Räpsöössä ja Mäntyluodossa niitä oli kuusi. Kaikki 6  lievää pahoinpitelyä ovat myös Reposaaren ja Mäntyluodon kontolla

Mutta oli viime vuonna vaan melkoinen määrä järjestyspoliisin puuttumista tarvinneita rikkomuksia, kaikkiaan 4274. Ja kuinkas muuten, suurin osa juopuneiden aiheuttamia.  Itse kaupungissa juopuneita otettiin kiinni 2482 henkilöä, joista syytteeseen joutui 966. Koko kaupungin alue kun otetaan huomioon, oli juopumusrikkomuksia 3347. Että kyllä on Olavi saanut tarpeekseen olla juoppojen kanssa tekemisissä!

(Satakunnan Kansa 20.1.1951)

torstai 14. tammikuuta 2016

Onpa Pohjois-Koreassa kamala tilanne

Jos ei elämä täällä kotimaassakaan aina niin helppoa ole, on pulaa vielä melkeinpä kaikesta tai ainakin kaikki on kovin kallista, mutta on meillä ainakin nykyään turvallista, toisin kuin monessa muussa paikkaa maailmassa. Niin kuin nyt Pohjois-Koreassa, jossa raukat joutuvat kahlaamaan jäisessä vedessä pakoon kiinalaisia kommunistilaumoja.
Satakunnan Kansa 13.1.1951
Vaikka sodan loppumisesta on jo vuosia aikaa, niin eihän sitä pelkoa ja ahdistusta unohda. Olavikin  oli rintamalla, mutta hän sentään selvisi sodasta, toisin kuin moni lapsuudenystävä Merikarvialta ja tuttava täältä Porista.

Täällä Porissa pääsimme aika vähällä, talvisodan pommituksia lukuunottamatta, toisin kuin monessa muussa paikassa. Sodan loppuvaiheessa ainakin puoli miljoonaa suomalaista joutui jättämään kotinsa ja lähtemään pakoon, karjalaiset jo toisen kerran. Lapista Ruotsiin paenneet saivat sentään palata, vaikka koteja ei juurikaan jäljellä ollut.