keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kesäkeittoa ja rabarberikeittoa

Tänään laitankin päivälliseksi kesäkeittoa. Muita vihanneksia ja juureksia on jo ollut torilla myynnissä, mutta tänään sinne oli tullut myös kukkakaalia. Mikä sen parempi kesäruoka tällaisena lämpimänä ja kauniina kesäpäivänä. Olavikin pitää siitä, vaikka se nyt ei niin miehistä ruokaa olekaan. 

Jälkiruuaksi teen rabarberikiisseliä - sain naapurista Forselleilta komeita rabarberinvarsia. Greddaa on vielä vähän jäljellä juhannukselta, teen siitä kiisselin kanssa kermamaitoa.

















 (Koskimies Helmi, Somersalo Eeva: Keittotaito koteja ja kouluja varten. Kuudes painos, 1937; Satakunnan Kansa 25.6.1951)

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kaunista säätä juhannukseksi

Nyt on kohta juhannus. Onneksi on luvattu kaunista säätä ja Olavillakin on vapaata juhannuksena. Yyteriin olisi tietysti hieno mennä juhannusjuhlille, mutta sinne on niin pitkä matka. Teinoska on kyllä luvannut katsoa illalla Tuulaa ja Penttiä,  mutta lasten takia emme voi olla niin myöhään, joten  taidamme mennä Kirjurinluodon Juhannusaattovalvojaisiin. Siellä on aika hienot esiintyjät, Solmu Mäkelä, Leo Lähteenmäki, Aini Högblom ja Sointu-Veikot! Kaiketi Kirjurinluodolla poltetaan suurkokkoakin, tai ainakin aiemmin sellainen on ollut tapana.

(Satakunnan Kansa 23.6.1951, 26.6.1951)

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kaupungin tuhoisasta tulipalosta tänään 150 vuotta

Onpa hurjaa ajatella, että Porissa on riehunut kaupungin historian aikana yhdeksän suurpaloa. Kaikki palot eivät kuitenkaan tuhonneet koko kaupunkia. Viimeisestä kaupungin käytännöllisesti katsoen kokonaan tuhonneesta tulipalosta on tänään kulunut tasan 150 vuotta sitten.  10. kesäkuuta 1801 syttyneessä palossa tuhoutuivat kaikki kaupungin julkiset rakennukset, kirkkoa lukuunottamatta, ja 273 asuintalosta tuhoutui 272!  Miten ihmeessä ne ihmiset, joita sentään oli noin 2500, silloin oikein pärjäsivät? Ei kaupunki tietysti ollut kooltaankaan sellainen suurkaupunki kuin nykyään, vaan kaupungin eteläraja oli  nykyisen Hotelli Vaakunan edessä.

Viimeinen suurpalohan sattui  50 vuotta myöhemmin, toukokuussa 1852, mutta se ei tuhonnut sentään koko kaupunkia, vaan mm. raatihuone ja pari taloa rannasta saatiin säästymään, ainakin osittain, eikä tämä meidän V kaupunginosa vaurioitunut oikein ollenkaan. Sen jälkeen sai sitten hahmonsa tämä meidän nykyinen Pori leveine puistokatuineen ja komeine kortteleineen.

(Satakunnan Kansa 10.6.1951, mm.)

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Vauhdin hurmaa ja moottorin pärinää

Ihmettelin koko päivän, että mistä oikein kuului se kauhea meteli, moottorin pärinää ja huutoa ja pauketta. Vasta nyt illalla kuulin Olavilta, että Tiilimäellä oli Porin Moottorikerhon TT-ajot. Väkeä oli ollut katsomossa vaikka kuinka, melkein 6000 henkeä.

Olavi oli niin innoissaan ajoista. Hän oli ollut varsinaisesti valvomassa ajojen järjestystä, mutta oli kyllä täysillä tempautunut mukaan vauhdin hurmaan. Selitti innoissaan, kuinka itse Curt Lincoln oli ollut kisoissa mukana johtaen midget-autojen kilpaa koko 20 kierrosta ja kuinka Tötterström jäi alle 500-kuutioisten kilpaluokassa tällä kertaa vasta kolmanneksi. 

(Satakunnan Kansa 4.6.1951)

Ei ylimääräistä sokeria

No eivät ne huhut sitten pitäneetkään paikkansa, että saataisiin kesäksi ylimääräiset kolme kiloa sokeria. Vain se normaali kolme kiloa saadaan ostaa yleisostokortilla kesä-heinäkuun aikana, ei yhtään enempää. Toivottavasti edes elokuussa tulee enemmän sokeria, että saadaan keitettyä hillot ja mehut talven varalle. Marjat me ollaan aina saatu Olavin kotipaikasta Merikarvialta, siellä on musta-  ja punaviinimarjapuskia ja ihan lähellä sekä vattupensaita että mustikkamaastoa. 

(Satakunnan Kansa 3.6.1951)