Sain eilen ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa sienikastiketta. Ei se pahaa ollut, mutta eihän täällä niitä ole ennen syöty. Isäkin pruukasi aina sanoa ettei meillä mitään marollakkeja syödä. Lapsena meitä aina varoitettiin sieniin koskemasta, kun ne ovat niin myrkyllisiä. Siksi se tuntuikin sitten sodan jälkeen niin kummalliselta, kun kuulin, että karjalaiset pitävät sieniä suurena herkkuna ja me lehmänruokana.
Tänään tuli maitokaupassa puhetta erään karjalaisrouvan kanssa sienistä ja sieniruuista. Hiitolasta kuului olevan. Kehui olleensa sienessä ja löytäneensä komeita herkkutatteja, joista oli tehnyt kuulemma niin maukasta kastiketta. Kun ei oikein hänen intoaan ymmärtänyt, lähti hän siitä paikasta kotiin ja tuli pian takaisin kahvikupin ja lusikan kera ja pakotti minut maistamaan. Vähän kyllä hirvitti, mutta täytyy myöntää, että se oli parempaa kuin luulin. Vähän oudon liukasta ehkä. Mutta en minä kyllä silti sienimetsään aio lähteä, vaikka sienet kaiketi terveellistä ja vielä ilmaistakin ruokaa olisivat. Reseptinkin rouva antoi:
Paistetut sienet
1/2 l perattuja ja kiehautettuja sieniä
75 g voita
1 dl korppujauhoja
suolaa
pippuria
3 dl kermaa
1 hienonnettu sipuli
Voi ruskeutetaan pannussa ja siihen pannaan hiukan pienennetyt sienet sekä sipuli. Kun sienet ovat hyvin paistuneet, lisätään niihin korppujauhot, jotka saavat ruskeutua, ja kerma. Sienet maustetaan suolalla ja pippurilla ja tarjoillaan kuumina keitettyjen perunoiden kanssa.
(Satakuntalainen keittokirja, 4. painos, 1992; Koskimies-Somersalo: Keittotaito, 1937)
