Ollaan oltu nyt täällä Merikarvialla jo kohta viikko, käyty marjassa, uimassa ja nautittu puhtaasta maalaisilmasta. Löysin hyvän mustikkapaikankin, vaikka niitä tavallisissa paikoissa ei olekaan, kun oli niin kylmä alkukesä ja nyt sitten on ollut, vaikkakin helteistä, niin kuivaa.
Meillä tuli yhtenä ehtoona puheeksi ne kolmen vuoden takaiset Porin seudun kansakoulukisat. Täältä mailtakin lähti Poriin paljon koululuokkia, mikä oli tietysti lapsille suuri asia, koska eihän täältä usein kaupungissa käydä, eivätkä ainakaan lapset. Joten kaikenlaisia kommeluksia sattui monelle.
Kun kaupunkiin lähdettiin, jotkut lapset saivat jopa hiukan taskurahaa mukaan. Eräs Anna oli myös saanut taskurahaa ja päättänyt ostaa jäätelöpuikon. Anna oli kyllä jo aiemmin saanut jäätelöä, kun oli päässyt kyläilemään Hilma-tädin luokse Turkuun, jäätelöä ja reksattuja omenoita. Porissa Anna osti saman tien kaksi jäätelöpuikkoa ja laittoi toisen kassiin syödäkseen sen myöhemmin. Onneksi oli kuitenkin laittanut puikon kassissa olevaan emalimukiin. Pettymys oli ollut suuri, kun Anna sitten oli aikonut syödä sen toisen puikon.
Samanlainen hassu tapaus oli sattunut Simollekin. Heitä oli ollut kolme poikaa, jotka olivat kävelleet sisälle ensimmäiseen kauppaan. Heistä pienin oli rehvakkaasti tilannut "joka jannulle jäätelöt". Myyjä oli sitten, ihan ystävälliseti, vastannut, että "voi kuulkaa pojat, kun tämä on kangaskauppa". Pojat olivat menneet jäätelöostoksille Nuikkisen kangaskauppaan.
