Kyllä se mahtaa olla vanhemmille kamalaa, kun lapsi on kateissa. Vaikka kyllähän 10-vuotiaalla Jarmolla on ennenkin ollut taipumusta karkailuun, aina parivuotiaasta lähtien, mutta yleensä hänet on pian löydetty, mutta nyt on kulunut jo neljättä päivää. Poika oli kuulemma mennyt illalla ihan tavallisesti nukkumaan, mutta aamulla sänky oli tyhjä ja poika kadonnut mukanaan reppu, salkku ja joitain leluja.
Kuulin Jarmon katoamisesta heti seuraavana päivänä, kun kävin Annan leipomossa, koska pojan koti oli siinä lähellä. Ja tietysti Olavi kertoi pojan etsinnöistä.Sen jälkeen olen koittanut katsella tarkasti ympärilleni ja kiersinhän minä heti kaikki meidän ulkorakennukset ja ennen kaikkea yliset ja sellaiset sopivat paikat, johon poika olisi voinut mennä, mutten löytänyt.
(Satakunnan Kansa 29.10.1951)
