Satakunnan Kansa 11.11.1951 |
Tänään teimmekin sitten lasten kanssa oikein pitkän kävelylenkin konttoria katsomaan. Tai no ei nyt pelkästään sitä, ensin kävelimme leikkimään hotelli Otavan ja teatterin kulmauksessa olevaan leikkipuistoon. Tuulalla oli siellä oikein hauskaa, löysi uuden toverinkin, samanikäisen Liisan. Kun sitten Liisa lähti äiteineen kotiin, malttoi Tuulakin lähteä ja jatkoimme matkaa vielä vähän eteenpäin Annankadulle ja sieltä ohi Oluttehtaan rantaa kohti. Onhan se konttori tietysti moderni, vaikka ennen sotaahan se jo valmistui, mutta ei lainkaan sellainen tylsä laatikko, millaisena olin sitä ajatellut. Oikeastaan aika tyylikäs!
Siinä vaiheessa Tuula alkoi olla ihan poikki, joten nostin hänet istumaan Pentin vaunujen jalkopäähän ja kävelimme suorinta tietä kotiin, poikkeamatta enää rantaan. Tuula nuokkui puoliunessa, mutta onneksi Pentti ei herännyt, vaan pääsimme ilman suurempia vaikeuksia kotiin.