Voiko sieniä syödä

Sain eilen ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa sienikastiketta. Ei se pahaa ollut, mutta eihän täällä niitä ole ennen syöty. Isäkin pruukasi aina sanoa ettei meillä mitään marollakkeja syödä. Lapsena meitä aina varoitettiin sieniin koskemasta, kun ne ovat niin myrkyllisiä.  Siksi se tuntuikin sitten sodan jälkeen niin kummalliselta, kun kuulin, että karjalaiset pitävät sieniä suurena herkkuna ja me lehmänruokana. 

Tänään tuli maitokaupassa puhetta erään karjalaisrouvan kanssa sienistä ja sieniruuista. Hiitolasta kuului olevan. Kehui olleensa sienessä ja löytäneensä komeita herkkutatteja, joista oli tehnyt kuulemma niin maukasta kastiketta. Kun ei oikein hänen intoaan ymmärtänyt, lähti hän siitä paikasta kotiin ja tuli pian takaisin kahvikupin ja lusikan kera ja pakotti minut maistamaan. Vähän kyllä hirvitti, mutta täytyy myöntää, että se oli parempaa kuin luulin. Vähän oudon liukasta ehkä. Mutta en minä kyllä silti sienimetsään aio lähteä, vaikka sienet kaiketi terveellistä ja vielä ilmaistakin ruokaa olisivat. Reseptinkin rouva antoi: 

Paistetut sienet
1/2 l perattuja ja kiehautettuja sieniä
75 g voita
1 dl korppujauhoja
suolaa
pippuria
3 dl kermaa
1 hienonnettu sipuli

Voi ruskeutetaan pannussa ja siihen pannaan hiukan pienennetyt sienet sekä sipuli. Kun sienet ovat hyvin paistuneet, lisätään niihin korppujauhot, jotka saavat ruskeutua, ja kerma. Sienet maustetaan suolalla ja pippurilla ja tarjoillaan kuumina keitettyjen perunoiden kanssa.

(Satakuntalainen keittokirja, 4. painos, 1992; Koskimies-Somersalo: Keittotaito, 1937)

Intiaanikesä jatkuu ainakin tämän viikon

Onpa ihanaa, helle jatkuu edelleen, kuulemma ainakin tämän viikon. Pitkään tästä on saanut nauttiakin, koko elokuun ja eilenkin Porissa oli varjossa 27 astetta ja veden lämpö oli + 20. EI siis eilen sentään ylitetty kesän lämpöennätystä elokuun yhdeksänneltä päivältä, jolloin oli kokonaista 28,9 astetta. Mutta kun lämmintä on jatkunut näin pitkään, alkaa jo kaivata viilennystä ja luonto odottaa sateita. 

Olin Tuulan ja Pentin kanssa eilen Kirjurin "Rivieeralla"  ja ranta oli täynnä ihmisiä. Uimalaitokselle virtasi ihmisiä koko ajan nauttimaan näistä poikkeuksellisista syyskuun kesäsäistä.

(Satakunnan Kansa 2.9.1951)

Torikadusta Gallen-Kallelan katu

Porin kaupunginhallitus päätti eilisessä kokouksessaan ehdottaa Torikadun nimen muuttamista Gallen-Kallelan kaduksi. Onhan se tietysti hienoa, että taiteilija Gallen-Kallela saa syntymäkaupunkiinsa oman kadun ja tottakai katu, jolla hänen syntymäkotinsa sijaitsi, on siihen hyvä valinta, mutta on se nimi kyllä vähän vaikea. Taitaa mennä melkoisesti vuosia, ennen kuin opimme muistamaan, että Satakunnan Osuuskauppa sijaitseekin Gallen-Kallelankadulla eikä Torikadulla. Kuulemma Gallen-Kallelan kotitalo on ollut juuri sillä samalla kohtaa, missä nyt on Osuuskauppa ja Hotelli Satakunta. Taiteilijan lapsuudessa paikalla oli puutalo.

(Satakunnan Kansa 22.8.1951)

Takaisin kaupunkiin

Kyllä huomaa, että ei ole juurikaan, niitä viime pyhän muutamaa pisaraa lukuunottamatta, satanut.  Meidän piha aivan pölyää kuivuuttaan ja kaikki kukkarabattien kukat ovat nuupahtaneet sillä aikaa, kun olimme poissa. Olavin piti ne kastella, kun tulee Poriin, mutta rännien alla saaveissa ei ollut ollut vettä, joten ei hän sitten ollut niitä kastellut. Vuokraemäntä Fiinan joriinit sen sijaan kyllä olivat täydessä kukassa ja niin koreita että. 

Niin ja sisällä, ei ollut sisäkukkiakaan Olavi kastellut. Anopinkieli ja apostolinmiekka nyt pärjäävät hetken aikaa vähällä kastelulla, vaikka aika pahoilta nekin näyttivät, mutta pelakuunat, jotka niin olivat täydessä loistossa maille lähdettäessä, voi kauhistuksen kanahäkki! 

Mustikkapöperö

Lopultakin saatiin edes vähän sadetta, vaikka ei täällä Merikarvialla kyllä montaa pisaraa tullut. Mutta hyvä, että edes vähän, saivat pellot ja kasvitarhamaat edes vähän helpotusta. On ollut niin kuivaa, että mustikoita ei ole löytynyt lainkaan siinä määrin kuin odotin, mutta olen minä toistakymmentä litraa sentään saanut poimittua ja hilloksi keitettyä. Lapsille olen tehnyt mustikkapöperöä, mikä on osoittautunut suureksi herkuksi, varsinkin jos olen laittanut maitokannun päältä kuorimaani kermaa joukkoon.

Mustikkapöperö
Survo mustikat haarukalla. Lisää joukkoon sokeria, vähän vehnäjauhoja ja täysmaitoa ja sekoita löysäksi puuroksi. Nauti heti.

Kotipuoleen Merikarvialle

Nyt Olavi on saanut pilkottua kaikki klapit ja vielä kannettua ne alustaan, joten nyt voidaan lopultakin suunnata kohti Merikarviaa. Tukalaa täällä kaupungissa on ollutkin ja kuumempaa vain luvataan.  Silti sormeni syyhyävät jo marjametsään. Mustikoita on kuulemma vielä hyvin metsissä ja suomuuraimetkin ovat jo kypsymässä.  Mummun marjapuskista saan käydä noukkimassa viinimarjat ja niistä kun keittelen mehut ja hillot niin onpa taas talvella mistä ottaa niitä vitamiineja. 

Viivymme mailla viikon verran - tai no Olavin loma loppuu jo 12. päivä mutta voi olla, että jään lasten kanssa vielä mummulaan.

Kesälauantai kaupungissa

(Satakunnan Kansa 5.8.1951)