Tukkilautat Kokemäenjoella

Ei ihme, että minusta on tuntunut, että tänä kesänä olisi Kokemäenjoessa seilannut enemmän  tukkilauttoja kuin ennen, sillä se ei ollut näköjään pelkkää luuloa, vaan tosiaan, uitettava määrä on ollut 10 prosenttia viime kesää suurempi. Vielä menee silti kuukauden verran, ennen kuin kaikki lautat  ovat päässeet perille joko sahoille tai Kivinin niputuspaikalle.  
(Satakunnan Kansa 26.8.1951)

Kuva: Satakunnan Museon kokoelmat

Helteinen Porin tori

Satakunnan Kansa 19.8.1951

Hellepäivän askareita

Satakunnan Kansa 14.8.1951

Heinäpouta

Onneksi on ollut näin hienot säät, on saatu heinää hyvin korjattua. Helteiden on luvattu jatkuvankin, vaikka ei sitä heinäpellolla kyllä mitään helteitä kaivata, mutta parempi helle kuin jatkuva sade. Tosin nyt alkaa kyllä jo olla liiankin kuivaa. Hevostorilla nurmi on jo alkanut kuivuuttaan kellastua ja leikkipuistossa hiekka pöllyää. 

Saas nähdä, ehdimmekö me lainkaan heinäpellolle ennen kuin kaikki on jo korjattu. Olavilla alkoi eilen loma ja nyt olemme ihan kohta lähdössä linkkarilla Olavin kotopuoleen, Merikarvialle. Tarkoitus oli osallistua heinän korjuuseen, Tuulakin on jo innolla odottanut pääsevänsä mukaan töihin, laittamaan heinäseipäisiin tappeja! Hikistä hommaahan se heinänkorjuu on, mutta on siellä hienoja hetkiäkin. Kuten silloin kuin vanha emäntä tulee kaffepannun ja tuoreen kakon kanssa pellon syrjään ja saadaan pitää kaffetauko. 

(Kuva: Yksityiskokoelma)

Suruhetki Porin sillalla

Eilen oli sen  marraskuussa Porin avoinaiselta sillalta jokeen ajaneessa autossa olleen rouvan ruumiinsiunaus. Rouvaa ei ole koskaan löydetty, joten siunaus toimitettiin  murhenäytelmän tapahtumapaikalla sillan pielessä. Se oli kamala juttu. Kovaa vauhtia auto varmaan on ajanut, eihän sitä muuten onnistu ajamaan jokeen, kun silta on auki. Eivätkä ne ajokelitkään marraskuussa niin häävejä olleet. 

(Satakunnan Kansa 2.8.1951) 

Outo viljelykasvi on kuulemma syysrypsi

Kävin muutama viikko sitten Nakkilassa ja ihmettelin maanviljelijä L. Peren komeita keltaisena kukkivia peltoja. En muista, että olisin koskaan ennen sellaisia nähnyt, olivat ne niin komea näky. Silloin en saanut selvyyttä, että mitä ne pellot oikein olivat, mutta tänään oli lehdessä asiasta juttua ja selvisi, että se oli syysrypsiä, jota onkin meillä alettu viljellä vasta sotien jälkeen. Sen korjuu on jo aloitettu, ja vaikka onkin ollut tämmöinen vähän viljelykasveja koetellut kesä, varsinkin pitkä kylmä ja kuiva alkukesä, niin sadosta kuuluu tulevan hyvä. On se hienoa, että tulee joitakin tulevaisuuden kasvilupauksia!

(Satakunnan Kansa 28.7.1951)

Kirsikkahilloa

Meillä kasvaa tässä pihalla kaksi kirsikkapuuta. Ne ovat tietenkin vuokraemännän, Fiinan, puita. Hän on saanut jostain aikanaan pari tainta, kuulemma toinen on Arttulan hapan ja toinen joku Fanal. Fiinasta marjat ovat liian happamia, joten hän on sanonut, että saan niitä vapaasti poimia. Minusta ne ovat kyllä oikein maukkaita ja mehukkaita, kunhan niiden antaa kypsyä kunnolla. Jos vaan ehtii ennen räkättejä. Niitä siellä puissa kyllä riittää, oksat heiluvat ja lehdet ovat kirsikkamehusta tahmeita.  

No mutta joka tapauksessa tänään poimin melkein koolillisen ja aion keittää niistä hilloa, se tulee talvella hyvään tarpeeseen. Reksaamalla marjat saisi tietysti pysymään kauniina ja eheinä ja Fiinalla olisi kyllä Rex-kattila, jota saisi lainaksi, mutta siihen tarvittaisiin rex-purkkeja, eikä minulla sellaisia ole, joten teen ihan tavallista hilloa. Fiina tapaa tehdä syksyllä reksattuja omenoita, ne ovat kyllä sellaista herkkua, ja säilyvät vaikka kuinka pitkään.

Kirsikkahillo
2,5 dl  vettä
1  kg   perattuja kirsikoita
1 kg sokeria

Laita vesi ja sokeri kattilaan ja keitä sokeriliemi ensin siirappimaiseksi. Lisää kirsikat ja keitä vartin verran. Anna vetäytyä hetki ja laita puhtaisiin lasipurkkeihin ja vie kellariin.