Pelargoneja

Kävin juhannuksena kahvilla vuokraemäntä Fiinan luona ja sain häneltä kauniin pelakuun alun. Kaunis vaaleanpunainen, kuulemma joku moopakka tai jotain sinne päin. Kummallinen nimi. Fiina oli saanut oman taimensa aikanaan sellaiselta puutarhurilta, joka hoiti sen Ahlströmin neidin, Mairen, tai mikä lie Gullikseeni se nykyään on, huvilan pelakuita talvisin. 

Olen aina luullut, että pelakuita on vaan niitä kirkkaanpunaisia mitä äidilläkin aina oli. Niin ja sitten niitä tuoksuvia, jotka tuoksuu, niinkuin äiti pruukasi sanoa,  ihan kuin saaronin lilja. Mutta kuulemma niitä onkin vaikka minkälaisia.

Niin ja se saaronin lilja, se tarkoittaa kanssa yhtä kukkaa, nimittäin kriinumia. Fiinalla nimittäin oli sellainen kukkimassa. Siinä on iso sipuli ja sellaiset, no, liljamaiset lehdet. Ei se muuten mikään kovin ihmeellinen ole, mutta sitten kun se kukkii, siihen tulee melkein metrin korkuinen kukkavarsi ja sen päähän suuret, kellomaiset kukat, jotka tuoksuvat aivan ihanasti, mutta kylläkin aika voimakkaasti. 

Juhannus

Jaahas, se on taas kohta juhannus, ja Yyterissä olisi kokkojuhla aattona klo 19.30. Tanssia aamukolmeen de Godzinskyn tahtiin. Uusi lavakin on, entistä 70 % suurempi. Vaan mites sinne tällainen kahden pienen lapsen äiti menee, ja vaikka lastenhoitajan saisikin, niin Olavi on kuitenkin passissa. Eli kaipa me vain käymme Linnainmaan itsepalvelukahvilassa syömässä jäätelöä ja mansikoita. 

Ja tietenkin menemme keskiviikkona förskottijuhannusjuhliin. Siellä saa tehdä itselleen juhannusvihdan, ja mikäs juhannuksen tunnelmaa enemmän toisikaan kuin tuoreen vihdan tuoksu, haitarimusiikki ja kupillinen tuoretta pannukaffeeta. 

Rantamuotia Yyteriin?

Satakunnan Kansa 15.6.1951

Torilla hiljaista

Olipas torilla tänään hiljaista, vaikka oli niin kaunis sää. Tavaraa oli runsaasti, mutta hinnat olivat kyllä osittain tähtitieteelliset, varsinkin tomaateilla, 1500 mk kilo. Ei niitä sillä hinnalla moni osta, varsinkin kun nyt on taas omenoitakin saatavissa. Niin ja komeita 
englantilaisia sipuleita oli tullut, niitä ostin minäkin, 90 markalla kilo.

Kukkien myyjien pöydät todistivat kesän tulleen: oli orvokeita, hajuherneitä ja tietenkin ruusuja. Pienen hajuhernekimpun ostin kamarin pöydälle.

(Satakunnan kansa 8.6.1951)