lauantai 25. marraskuuta 2017

Poikain uusi ammattikoulu

Kylläpä Porin uudesta poikain ammattikoulusta tulee suuri. Siellä oli ollut eilen harjannostajaiset.
Satakunnan Kansa 26.11.1951

torstai 16. marraskuuta 2017

kyllä minua nauratti!

Vaikka tulipalo tietysti on aina kamala asia, vaikkei henkiä menetettäisikään, niin kyllä se tämän päiväinen uutinen kokemäkeläisen ulkorakennuksen palosta minua niin nauratti. Nimittäin kun palopäällikkö oli kysynyt 5-vuotiaalta Seppo-pojalta tulen syttymisestä, niin poika-parka oli ollut ääneti ja taistellut itkua vastaan, kunnes lopulta oli hiljaa ääni väristen sanonut: "En, en minä sitä polttanut". Pikkuinen poika parka. Varmaan oli kaikenlaista tuon ikäiselle sattunut ja kun sitten kysytään tulen syttymisestäkin, niin tottakai poika luuli, että häntä siitäkin syytetään! 



(Satakunnan Kansa 16.11.1951)

tiistai 7. marraskuuta 2017

Jouluriisiä

Kyllä tosiaan ovat paremmat ajat koittamassa. Juuri eilen oli lehdessä juttua siitä, kuinka paljon enemmän hyviä ruoka-aineita on saatavilla. Voitakin syötiin vielä pari vuotta sitten vain 23 kg vuodessa, nyt meistä jokainen syö jo yli 30 kg. Sianlihan syönti on lisääntynyt vuoden 1934 14 miljoonasta kilosta vuoden 1934 kiloon.Montaa muutakin ruoka-ainetta alkaa olla hyvin saatavilla, mutta eihän siitä parantuneesta ruuan saannista saa iloita, kun sitten ovat heti terveysasiantuntijat varoittamassa lihomisen vaaroista ja sen aiheuttamista taudeista. Minusta nyt on ihan ymmärrettävää, että otetaan takaisin niitä sota-ajan ja pulan pudottamia kiloja. Ovathan työt toki keventyneet, kun koneet ovat tulleet niitä helpottamaan ja paljon enemmän istutaan kuin ennen, joten ruuassa ei tarvitsisi olla niin paljon kalorioita kuin ennen. Mutta kun niin monta vuotta elettiin perunalla ja silakalla ja ruisleivällä, puolukoilla ja korvikkeella, ei millään malttaisi alkaa pantata.

Niin että saako siitäkään iloita, että joulupöytään on luvassa riisipuuroa. Riisiä kun on saatu ostettua Italiasta niin paljon, että jokainen saa puoli kiloa. 

(Satakunnan Kansa 6.10. ja 7.10.1951)


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kuiva ja lämmin lokakuu

Huh huh, lopultakin alkaa syyslenssu helpottaa. Ensin alkoi nenä vuotaa Tuulalla ja pian oli Penttikin nokka tukossa. Pari viikkoa siinä melkein meni, onneksi en itse sairastunut, mitä nyt nenä vähän vuosi. Viime yönä taisimme jo kaikki nukkua koko yön ja nyt jaksaa taas ajatella muutakin kuin nenän pyyhkimistä, höyryttämistä ja Vicks Vaborubia! 

Oikeastaan aika ihme, että lapset sairastuivat, yleensähän tuollaiset taudit tulevat syysateiden ja kastumisen myötä. Tänä vuonna ei ole koko lokakuussa satanut juuri mitään, maa on kuulemma paikoin ollut niin kuivaa, ettei hevosilla ole saatu kuivia savimaita edes kynnettyä. Tammiston sademittausasemalla on koko kuukauden sademäärä ollut vain 3 mm, kun normaalisti se olisi ollut 66 mm. Kuivaa, ja mukavan lämmintä, on ollut täälläkin. 

(mm. Satakunnan Kansa 2.11.1951)