sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Suomen marsalkan elämä sammui

Niinkuin jo eiliset uutiset viittasivat, Mannerheimin tila oli alkanut heikentyä ja viime yönä, puolenyön aikaan hän kuoli. Sveitsin aikaa se tapahtui jo eilisen puolella eli 23.30, mutta Suomessa kello oli jo 00.30 tätä päivää. Hän oli ollut tajuissaan loppuun saakka, sanellut vielä kirjeitä sihteerilleen, kun sydän lakkasi äkkiä toimimasta. 

Radiosta tuli tänään Mannerheimia muistavaa, arvokasta ohjelmaa. Siellä puhuivat presidentti  Paasikivi, pääministeri Urho Kekkonen ja puolustusvoimien komentaja A.Sihvo. Välissä oli tilanteeseen sopivia musiikkiesityksiä. 

Kyllä tämä oli raskas päivä. Istuin radion vieressä suuren osan päivästä. Ihme kyllä, Tuula ja jopa Penttikin aavistivat jotenkin tilanteen, koska he käyttäytyivät niin nätisti. Tuula leikki nukellaan eikä suuttunut Pentille, vaikka tämä välillä vähän yrittikin ottaa nukkea kädestä. Tuula jopa kävi taputtelemassa Penttiä päiväunille! 

(Satakunnan Kansa 27.1.1951, 28.1.1951, 29.1.1951) 

 

perjantai 26. tammikuuta 2018

Mannerheim toipuu

Mannerheimin tila on lehden tietojen mukaan kohenemassa.  Hänet oli leikattu toissapäivänä, mutta ei oikein ollut tiedossa, että mitä oli leikattu. Kuuluisa syöpälääkäri oli kyllä leikannut, mutta että ei Mannerheimilla kuitenkaan ole syöpää. Kummallista, no ehkä se oli sitten vain epäilys, mutta ainakin hän on toipumassa. 

(Satakunnan Kansa 26.1.1951)

torstai 25. tammikuuta 2018

Lausannesta huonoja uutia

Tänään oli lehdessä uutinen, ja sitten radiostakin kuulin, että marsalkka Mannerheim on huonossa kunnossa, ja että tila on vakava. Kamalalta se tuntuu, vaikka ei hän mikään nuori ole, jo 83-vuotias. Hänhän sairasteli jo presidenttivuosinaan ja muutti eläkkeelle jäätyään vuonna 1946 ulkomaille, kaiketi pääasiassa Sveitsiin, josta tieto sairauden pahenemisesta Suomeen lennätettiin. 

Kyllä Mannerheim kuulemma, ulkomailla asumisestaan huolimatta, kävi välillä Suomessa, jopa täällä ihan lähiseudulla. Nimittäin juuri kun äsken kävin kaupassa, kertoi yksi nainen  olleensa kesällä 1947 Nakkilassa Anolan kartanossa apuna, kun siellä vietettiin Mannerheimin 80-vuotispäiviä! Juhlat oli pidetty  salassa julkisuudelta. Anolan omistaja vuorineuvos von Frenckell on vissiin Mannerheimin hyvä ystävä.

(Satakunnan Kansa 25.1.1951)

lauantai 13. tammikuuta 2018

Porissa useita ihmisasunnoiksi kelpaamattomia huoneistoja!

Huh kuinka kamalaa, ettei asuntopulaa ole saatu hoidettua, vaan Porissakin joutuu suuri joukko ihmisiä, myös isoja lapsiperheitä, asumaan ihan kaupunkialueellakin ulkorakennusten yhteyteen rakennetuissa asumuksissa, joissa katot vuotavat, seinät eivät pidä lämmintä ja joissa olosuhteissa syöpäläiset lisääntyvät. Täytyy koputtaa puuta, että on saatu tällainen siisti, lämmin ja kunnollinen ja hyvin pidetty asunto vuokrattua, ei ole täällä nähty vilaustakaan syöpäläisistä.  Sota-aikana oli kyllä vähän vaikeaa, kun tämänkin pihapiirin miehiä tuli lomille rintamalta, mutta kyllä Fiina-emäntä patisti tulijat ensimmäiseksi saunaan ja määräsi huolella saunottamaan niin vaatteet kuin varusteetkin.

Onneksi on sentään nykyään joitakin keinoja syöpäläisten hävittämiseksi. Entisajan puusängyistä oli niin vaikea puhdistaa lutikoista ja etenkin niiden munista. Aina äidin kanssa vietiin puusänkyjä talvipakkasella ulos ja siveltiin nurkkiin ja kulmiin paloöljyä ja sytytetettiin, mutta aina niitä munia jonnekin koloihin vain jäi. Joten on tuo heteka siinäkin suhteessa ollut mainio keksintö, niissä harvemmin luteet viihtyvät. Vaikka on sellaistakin kuultu!

Niin ja onneksi on sentään keskitty uudenlaisia myrkkyjä, kuten nyt semmoiset gammexane-savupanokset, mutta niitä on ollut aika vaikea saada. Niin ja asunnosta pitää myrkytyksen ajaksi muuttaa tietenkin pois. Kaikki aukot tiivistetään, huoneisto lämmitetään ja sen jälkeen sytytetään panokset, jotka palavat ilman liekkiä (mitähän sekin tarkoittaa) ja tappavat syöpäläiset. Kaiken lisäksi aine jättää pinnoille suojakerroksen, joka myrkyttää kaikki syöpäläiset vielä parin kuukauden ajan. Aine on kuulemma ihmisille täysin vaaraton, mitä nyt silmiä kirvelee. 

Vaikka sodan jälkeen on jo paljon uutisrakentamista tapahtunut ja oikein kerrostalojakin tehdään tänne Poriinkin kaikin nykyajan mukavuuksin, ei sopivia tai ainakaan sopivan hintaisia asuntoja näytä olevan läheskään riittävästi saatavilla.  Kyllä meillä on sentään  hyvät oltavat, vaikka huusi onkin pihan perällä. Kaksi lämmintä kamaria sentään ja kunnollinen keittiö. Ja on minulla oikein sähköhellakin, sellaista ei joka rouvalla ole. Vaikkei sitä näin talvella malta käyttää, sähköä tuhlata, kun kerran puuhellalla saa samalla kertaa keitettyä perunat, lämmitettyä tiskiveden ja osan huusholliakin.  

(Satakunnan Kansa 13.1.1951)


keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Uutta muotia Ameriikan Kaliforniasta

Miten ne muoti-ihmiset aina keksivät jotain uutta? Tämän uuden vuoden 1951 muotia on nyt sitten pyöristyvä povi eli rintoja korostetaan ja tehdään suurempia kaula-aukkoja "jotta katse kohdistuisi alemmaksi". Huh, onko tuollainen nyt edes sopivaa? Ehkä Ameriikan Kaliforniassa, mutta ei ainakaan tällaiselle puolessa välissä kolmatta kymmentä olevalle kahden lapsen perheenäidille. Iloinen muotiuutinen sen sijaan on, että luvassa on aiempaa kirkkaampia värejä. Niin ja se, että hameen helman pituus ei muutu!

(Satakunnan Kansa 9.1.1951)