Kaarinan vuoden 1951 päiväkirjaa kuusi vuotta

Rakas vuoden 1951 päiväkirjani!

Olen nyt kirjoittanut tätä päiväkirjaa kuusi vuotta. Meidän Tuula on tänä aikana täyttänyt neljä vuotta ja Pentti vuoden. Poliisi-mieheni Olavi on ylläpitänyt turvallisuutta kaupungin kaduilla. Vuosi on kulunut pääasiassa täällä kotona, Porissa, mutta olemme me kotipuolessa Merikarviallakin ehtineet käydä. Marjoja on poimittu ja satoa säilötty. Surtu Mannerheimin kuolemaa. Käyty torilla ostoksilla, haettu Reiniltä makkaraa,  sairastettu hinkuyskää, uitu Kirjurinluodon Rivieralla ja ihailtu salskeita palloilijoita pallokentällä. Nähty Tauno Palo ilmi elävänä. Haaveiltu joulusinkusta.

Kaikki nämä vuoden 1951 sanoma- ja aikakauslehdistä virikkeensä saaneet päiväkirjamerkinnät, 412 kaiken kaikkiaan, löytyvät päiväkirjablogistani jatkossakin. Uusia vuoden 1951 päiväkirjamerkintöjä ei kuitenkaan ole enää luvassa.
 

Kesäinen vappu

Ah kuinka ihana, melkeinpä kesäinen vapunpäivä! Onneksi tulvat Porin kohdalta ovat ohi, vaikka  Pomarkussa, Lassilassa, Siikaisissa ja koko Pohjois-Satakunnassa ne vielä jatkuvatkin. Täällä sen sijaan tuntui tosiaan melkeinpä kesältä, aurinko helotti täydeltä terältä eikä takkeja enää tarvinnut napittaa ja olipa joillain tytöillä jo polvisukat jalassa. 

Olimme koko perhe raatihuoneella kuuntelemassa Mies-Laulun laulua. Olimme ihanan ilman vuoksi vähän tuhlaavaisella tuulella, joten Tuula sai ilmapallon ja Penttikin vipperän. 

(Satakunnan Kansa 2.5.1951)

Satakunnan Kansa 20.4.1951

Veden pinta jo 180 sm yli normaalin

Pari päivää sitten näytti vielä joen jääkansi ihan ehyeltä, mutta nyt jo ovat jäät lähteneet vauhdilla ja täyttäneet sekä Luotsinmäenjuovan että Raumanhaaran. Vesi oli jo  eilen noussut 180 sm normaalista ja vettä on kaupungin kohdalla rantalaiturilla ja kiskojen päällä. Karjarannassa Jakobssonin Konepajalla jouduttiin työt keskeyttämään ja jopa konepajan kohdalle rannalle nostettu Kirjurinluodon lautta oli lähtenyt tulvavesien mukana kohti alajuoksua. Herralahti on kuin suuri järvi, samoin Hyvelän ja Ruosniemen viikit. 

(Satakunnan Kansa 17.4.1951)

No niin, se toinen kevään merkki - tulvat

Osa kevään merkeistä, auringon paiste, kevätlintujen laulu ja lumien sulaminen ovat tietenkin hienoja asioita, mutta kaikki kevään myötä tulevat asiat eivät ole niin mukavia. Kuten nyt  tämmöisen runsaslumisen talven jälkeen saapuvat  tulvat. Onhan tulvista jo kirjoiteltu Kokemäen ja Eurajoen suunnalta, mutta nyt ovat tulvavedet saartaneet taloja jo Hyvelän viikillä ja Kalaholmassa ainakin. Toejoki on kait vielä nipin napin uomissaan, mutta aika uhkaavalta veden nousu alkoi näyttää. Kokemäenjokikin on edelleen melkeinpä umpijäässä., mitä nyt sillan alla oli ensimmäisiä jäälauttoja lohkeillut. Mitähän tästä vielä tulee?

(Satakunnan Kansa 15.4.1951)

Porin sekä Ulvilan ja Kullaan kulkutautisairaalat

Kun nämä talven kulkutautiepidemiat taas jylläävät, on kulkutautisairaaloissa ollut taas potilaita. Porin sairaalahan on siinä Liisankadun ja Länsilinjakadun (nyk.Vapaudenkatu) kulmassa, mutta en tiennyt, että  Ulvilan Haistilassa on kanssa kulkutautisairaala,  viralliselta nimeltään vissiin Ulvilan ja Kullaan kulkutautisairaala, jossa hoidetaan koko läntisen Satakunnan kulkutauteja sairastavat. Viime vuonnakin 119 potilasta: 81 tulirokko-, 19 kurkkumätä-, 5 pikkulavantauti-, 3 tuhkarokko- ja 5 muuta tapausta.  

Nuo kulkutautisairaalat eivät ole kyllä mitään mukavia paikkoja, sinne kun joutuu, niin siellä sitä ollaan eristyksissä, on potilas aikuinen tai lapsi. Ei ennen kuin tauti on voitettu. Ai niin, nyt kun tarkemmin muistelen, niin kertoihan Anni, siis sieltä kotopuolesta naapurin emäntä, että heidän Anna oli ollut kurkkumädän takia sairaalassa. Se oli varmaan sitten tuo Haistilan sairaala. Anni oli jopa mennyt Annaa sairaalaan katsomaan, mutta ei sinne sisälle päässyt, vaan oli vain ikkunan takaa vilkutettava, vaikka tyttö kuinka äitinsä perään itki. Mahtoi se tuntua kamalalta, niin äidistä kuin tytöstäkin, joka ei vieläkään, vaikka muutama vuosi taudista onkin jo kulunut, ole kuulemma ole sitä kokemusta unohtanut. Tärkeintä tietysti on, että sairaus saatiin hoidettua ja Anna pääsi palaamaan terveenä tyttönä kotiin. 

(Satakunnan Kansa 20.2.1951)
 

Porissa useita ihmisasunnoiksi kelpaamattomia huoneistoja!

Huh kuinka kamalaa, ettei asuntopulaa ole saatu hoidettua, vaan Porissakin joutuu suuri joukko ihmisiä, myös isoja lapsiperheitä, asumaan ihan kaupunkialueellakin ulkorakennusten yhteyteen rakennetuissa asumuksissa, joissa katot vuotavat, seinät eivät pidä lämmintä ja joissa olosuhteissa syöpäläiset lisääntyvät. Täytyy koputtaa puuta, että on saatu tällainen siisti, lämmin ja kunnollinen ja hyvin pidetty asunto vuokrattua, ei ole täällä nähty vilaustakaan syöpäläisistä.  Sota-aikana oli kyllä vähän vaikeaa, kun tämänkin pihapiirin miehiä tuli lomille rintamalta, mutta kyllä Fiina-emäntä patisti tulijat ensimmäiseksi saunaan ja määräsi huolella saunottamaan niin vaatteet kuin varusteetkin.

Onneksi on sentään nykyään joitakin keinoja syöpäläisten hävittämiseksi. Entisajan puusängyistä oli niin vaikea puhdistaa lutikoista ja etenkin niiden munista. Aina äidin kanssa vietiin puusänkyjä talvipakkasella ulos ja siveltiin nurkkiin ja kulmiin paloöljyä ja sytytetettiin, mutta aina niitä munia jonnekin koloihin vain jäi. Joten on tuo heteka siinäkin suhteessa ollut mainio keksintö, niissä harvemmin luteet viihtyvät. Vaikka on sellaistakin kuultu!

Niin ja onneksi on sentään keskitty uudenlaisia myrkkyjä, kuten nyt semmoiset gammexane-savupanokset, mutta niitä on ollut aika vaikea saada. Niin ja asunnosta pitää myrkytyksen ajaksi muuttaa tietenkin pois. Kaikki aukot tiivistetään, huoneisto lämmitetään ja sen jälkeen sytytetään panokset, jotka palavat ilman liekkiä (mitähän sekin tarkoittaa) ja tappavat syöpäläiset. Kaiken lisäksi aine jättää pinnoille suojakerroksen, joka myrkyttää kaikki syöpäläiset vielä parin kuukauden ajan. Aine on kuulemma ihmisille täysin vaaraton, mitä nyt silmiä kirvelee. 

Vaikka sodan jälkeen on jo paljon uutisrakentamista tapahtunut ja oikein kerrostalojakin tehdään tänne Poriinkin kaikin nykyajan mukavuuksin, ei sopivia tai ainakaan sopivan hintaisia asuntoja näytä olevan läheskään riittävästi saatavilla.  Kyllä meillä on sentään  hyvät oltavat, vaikka huusi onkin pihan perällä. Kaksi lämmintä kamaria sentään ja kunnollinen keittiö. Ja on minulla oikein sähköhellakin, sellaista ei joka rouvalla ole. Vaikkei sitä näin talvella malta käyttää, sähköä tuhlata, kun kerran puuhellalla saa samalla kertaa keitettyä perunat, lämmitettyä tiskiveden ja osan huusholliakin.  

(Satakunnan Kansa 13.1.1951)

Veto koripallon naisten mestari!!!

Hienoa Porin naiset, voititte koripallon Suomen mestaruuden! Vastassa oli vielä Lahden koripalloilijat, joita pidettiin kuitenkin voittajaehdokkaina. Kovin korkeaa se peli ei kyllä tällä kertaa ollut, olen minä tänä syksynä parempaakin nähnyt, oli hosumista ja hidastelua, kohelointia ja summittaisia koriheittoja,

Hip hip huraa teille TULin Vedon naisille Ritva Friman, Toini Kallio, Vieno Katavisto, Viola Lanne, Helmi Lahti, Anja Lamminpää, Maire Lamminpää, Aune Salmi ja Auli Vehkaoja. Hieno on tällaisista kultatunnelmista jatkaa Uuteen Vuoteen!
 
(Satakunnan Kansa 31.12.1951)

Jouluostoksille

Satakunnan Kansa 18.12.1951

Joulutunnelmaa löytyi kirjastosta

Satakunnan Kansa 24.12.1951

Poikain uusi ammattikoulu

Kylläpä Porin uudesta poikain ammattikoulusta tulee suuri. Siellä oli ollut eilen harjannostajaiset.

Satakunnan Kansa 26.11.1951

Tapio Rautavaara ja muut kultamitalimiehet Herralahden kentällä

Kylläpä täällä Porissa nyt tapahtuu! Tänään oli Herralahden kentällä suuri joukko vanhoja ja vähän tuoreempia olympiakultamitalimiehiä esiintymässä ja leikkimielisesti kilpailemassakin, ja samalla keräämässä rahaa olympiakassaan.  Eduskunnan Urheilukerhon järjestämällä "olympiatempausturneella"  oli olympiakuumetta nostattamassa Hannes Kolehmainen, Teudor Koskenniemi, Heikki Liimatainen, Albin Stenroos, Toivo Loukola, Lauri Lehtinen, Volmari Isohollo kuin iki-ihana Tapio Rautavaarakin. Lisäksi paikalla oli Porin oma poika, ei tosin olympiamitalisti, mutta  moninkertainen maailmanmestari kuitenkin eli mestariampuja Olavi Elo. 

Niin ja tottakai siellä oltiin mekin, koko perhe. Rautavaara on kyllä ihmeellinen mies, jousiampuja, näyttelijä, laulaja - ja niin komea. Rautavaara aloitti tilaisuuden laulamalla kitaran säestämänä. Sitten seurasi leikkimielinen viestikisa olympiamitalistit vastaan porilainen juoksijapari Julin - Haikkola.  Leikkimielinen tosiaan, sillä olivathan vanhimmat mitalistit sentään jo seitsemännellä kymmenellä, Koskenniemi, Kolehmainen ja Stenroos, ja nuorinkin, Rautavaara, yli kolmenkymmenen. 

Vaan aika hauska oli se Porin valtuustoryhmien välinen 4 x 100 m viesti!  Osa tietysti juoksi ihan tosissaan, mutta satuin olemaan lähellä, kun porvareitten ankkuri Olli Linnainmaa tuli  viimeisenä maaliin, omissa oloissaan, eli omien sanojensa mukaan "itsepalveluvauhtia". Taisi olla pieni mainos, koska sanotaan, että Linnainmaan itsepalvelumyymälä Isolinnankadulla olisi ollut Suomen ensimmäinen itsepalvelumyymälä.

(Satakunnan Kansa 1.9.1951)

Rata-ajot Porissa

Tiilimäellä järjestettiin näköjään, tai oikeastaan voisi sanoa kuuleman mukaan, tänään rata-ajot, oikein Suomen mestaruusajot. Semmoinen meteli ja pärinä kuului koko kaupungin yli, että joinakin hetkinä tuntui melkein, että auto tai moottoripyörä tulee juuri päälle! 

Eiväthän ajot mikään uusi asia ole,  ensimmäiset on pidetty jo ennen sotia, vuonna 1934. Sodan aikana ja pari vuotta sen jälkeen ei kisoja pidetty, mutta nyt sodan jälkeen tämä taisi olla jo viides kerta. Ensimmäiset ajot ajettiin Uudellakoivistolla Satakunnankadun ja Lounaisen Linjakadun (s.o. Karjalankatu) paikkeilla, sitten Tiilimäellä, sodan jälkeen ensin lentokentällä ja nyttemmin Tiilimäen radalla.


Tänä vuonna oli pääkilpailuna joku Midget- eli Formula 3 -luokka, jonka voitti Curt Lindholm. Mutta kyllä siellä moottoripyörilläkin ajettiin, ja jos oikein ymmärsin, niin monessa eli luokassa.

On vähän hassua, että minä kilpa-ajoista kirjoitan tai siitä jotain tietäisin, mutta kun meidän Olavi on niin kamalan kiinnostunut moottoriurheilusta ja oli tänään ihan taas tikahtua intoonsa. Oli saanut seurata kilpailuja, vieläpä virkatehtävissä, sillä sinne oli  tulossa paljon yleisöä, varmaan lähemmäs 10000 ihmistä. Joten meillä puhuttiin koko ilta Lindholmista ja Östblomista ja Heikkilästä ja Teräksestä ja Ylösmäestä ja Jawoista ja Triumpheista ja ties mistä. Ja siitä, minkämoisia ennätyksiä olisikaan tullut, jos tukahduttavan helteinen sää ei olisi muuttunut ukkoskuuroiksi ja rankkasateeksi. 

(Satakunnan Kansa 27.8.1951)

Nahkiaisaika alkanut

Satakunnan Kansa 19.8.1951

 

No eivätpä ne helteet kauaa kestäneet

Hetken saatiin tänä kesänä nauttia helteistä, mutta nyt taas on koleaa ja sataa. Sadetta nyt ehkä luonto kaipasikin, muttei tällaista Jäämeren säätä! Heinätöihinhän pitäisi näihin aikoihin jo ryhytä, mutta vielä ei ole heinä valmista. Eikä sää heinätöille suotuisa. 

(Satakunnan Kansa 23.7.1951)

Lopultakin heinäkuun helteet

Kyllä on tänä vuonna saanut kesää odottaa, nyt ei parane valittaa kuumuutta. Ei ole väki tarjennut hiekkarannoille ja uudet helleasut ovat saaneet roikkua kaapissa. Mutta tänään on toisin. Miehet malttoivat riisua pikkutakkinsa ja kääriä paidanhihat ja jotkut olivat jopa riisuneet paitansakin. Naisilla oli värikkäitä kesämekkoja - niin myös minulla! Voi kun tuntui ihanalta kaiken palelemisen jälkeen nauttia kesästä sellaisena, kuin se on parhaimmillaan. Taisi olla ensimmäinen päivä tänä kesänä, kun jäätelö teki hyvin kauppansa.  

(Satakunnan Kansa 15.7.1951)

Jäätelömyyjiä Hevostorin (Sibeliuksen puiston) kaakkoiskulmalla 1950-luvun alkupuolella. Kuva Satakunnan Museon kokoelmat

Irja Heikkilä hiekkarantojen kuningatar

Jaahas, eilen on valittu Yyterissä hiekkarantojen kuningatar, helsinkiläinen Irja Heikkilä. Niin ja sekä toinen ja kolmaskin palkinto menivät Helsinkiin. Kuten myös mister Yyteri -nimitys, joka annettiin Veli-Juhani Saviolle. Eivät tainneet porilaiset tarjeta paikalle, sen verran kolea sää eilen oli, mutta kun kaukaa oli paikalle tultu, niin sitten värjöteltiin  pikkuruisissa uima-asuissa. Onneksi yleisöä oli paikalla kertynyt säästä huolimatta yli 2000.

Satakunnan Kansa 9.7.1951

Pori puistojen kuningatar

Ei Poria turhaan kehuta puistojen kuningattareksi. Me käymme kesällä usein lasten kanssa kaupungin eri puistoissa, kuten siinä raatihuoneen ja teatterin kulmassa sijaitsevassa Lastenpuistossa. Täytyy myöntää, että joka kerta Raatihuoneen puiston värikäs kukkameri tekee iloiseksi suihkulähteen ympärillä loistavine alppiruusuineen ja muine keskikesän kukkineen. Mutta ei istutuksia ole unohdettu Lastenpuistostakaan, vaan siellä on hienoja kivikkoistutuksia ja jos nostaa katseensa kohti karhupatsasta, näkyy sen ympärillä  melkoinen kukkien väriloisto. 

Niin ja Cygnaeuksen puisto on tietysti hieno sekin verenpisaroineen, punaisine kalloineen, sinipunaisine sireeneineen ja siperialaisine hernepuineen,  mutta minusta voiton vie kuitenkin niin siltä ja jopa raatihuoneen puistoltakin vesitornin juurella oleva pieni puisto, joka jää usein vähän huomaamatta. Nyt kun siellä kukkivat siniset, valkoiset, vaaleanpunaiset ja syvän violetit sireenit ja valkoiset ruusut, on paikka lähes "ylimaallisen" kaunis. Taustalla vanhan hautausmaan vanhat vaahterat  ja keskellä puistoa lampi ympärille istutettuine hopeapajuineen. 

(Satakunnan Kansa 1.7.1951)

Ihana juhannussää

Kylläpä meitä suvi hellii tänä juhannuksena, oikein harvinaisen lämmintä ja kaunista, kesää parhaimmillaan! Yyteriin olisi ollut hieno päästä, siellä on George de Godzinsky viihdeorkestereineen ja luvassa on mahtava kokko ja ilotulitus, mutta Kirjurinluoto saa riittää tänä vuonna. Alli on luvannut katsoa ehtoosti Tuulan ja Pentin perään muutaman tunnin, niin pääsen luodolle, jos vain Olavi pääsee töistä ajoissa. Hänen pitäisi päästä illalla yhdeksältä,  mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain isoja hälytyksiä tulee.

Ei ohjelma Kirjurissakaan huono ole. On filmisankari Leo Lähteenmäki, taikuri Solmu Mäkelä, tanssin tahdittajina Sointu-Veikot jne. Niin ja yöuimanäytös Uimalaitoksella klo 22. Ja tietenkin kokko, joka sytytetään klo 23.  

(Satakunnan Kansa 20.6.1951,  21.6.1951, 26.6.1951)

Uimakoulut alkavat tänään

Hui olkoon, uimakoulut alkavat tänään, eikä vesi ole vielä edes lämmennyt, kun on ollut niin kylmä alkukesä. Jokiveden lämpö on hyvä kuin 15 astetta, joten onneksi se koulu alkaa kuivaharjoittelulla. 

Uimalaitos alkaa kyllä olla jo paremmat päivänsä nähnyt eikä vesikään enää niin puhdasta ole, vaikka puhtaampaa kuin Raumanjuovassa. Uimalaitos sijaitsi kuulemma ennen Aittaluodon rannassa, mutta kun sellutehdas rakennettiin, se alkoi laskea jätevetensä juuri uimalaitoksen kohdalla ja vesi muuttui uimakelvottomaksi. Jos nyt oikein muistan kuulleeni, niin uimalaitos on siirretty tuohon nykyiselle paikalleeen Kirjurinluodon nokan suojaan 27 vuotta sitten, eli 1924.  Ei ihme, että lahovaurioita joudutaan joka vuosi korjaamaan, hyppytorni natisee liitoksissaan, eikä jäiden lähtökään kohtele uimalaitosta aina niin kauniisti. 

Uudesta urheilukeskuksesta on tietysti puhuttu jo kauan ja myös uudenaikaisen maauima-altaan rakentamisesta. Sen rakentaminen ei taida toteutua ihan lähivuosina, joten taitaa vielä ehtiä Tuulakin uimakouluun vanhalla uimalaitoksella. Onhan vanha uimalaitos tietysti suojaisa ja arvostettu, sitä on jopa sanottu maamme ykkösuimalaksikin.

Kirjurinluodon uimalaitos. Kuva Satakunnan Museon kokoelmat.

.