torstai 31. elokuuta 2017

Tapio Rautavaara ja muut kultamitalimiehet Herralahden kentällä

Kylläpä täällä Porissa nyt tapahtuu! Tänään oli Herralahden kentällä suuri joukko vanhoja ja vähän tuoreempia olympiakultamitalimiehiä esiintymässä ja leikkimielisesti kilpailemassakin, ja samalla keräämässä rahaa olympiakassaan.  Eduskunnan Urheilukerhon järjestämällä "olympiatempausturneella"  oli olympiakuumetta nostattamassa Hannes Kolehmainen, Teudor Koskenniemi, Heikki Liimatainen, Albin Stenroos, Toivo Loukola, Lauri Lehtinen, Volmari Isohollo kuin iki-ihana Tapio Rautavaarakin. Lisäksi paikalla oli Porin oma poika, ei tosin olympiamitalisti, mutta  moninkertainen maailmanmestari kuitenkin eli mestariampuja Olavi Elo. 

Niin ja tottakai siellä oltiin mekin, koko perhe. Rautavaara on kyllä ihmeellinen mies, jousiampuja, näyttelijä, laulaja - ja niin komea. Rautavaara aloitti tilaisuuden laulamalla kitaran säestämänä. Sitten seurasi leikkimielinen viestikisa olympiamitalistit vastaan porilainen juoksijapari Julin - Haikkola.  Leikkimielinen tosiaan, sillä olivathan vanhimmat mitalistit sentään jo seitsemännellä kymmenellä, Koskenniemi, Kolehmainen ja Stenroos, ja nuorinkin, Rautavaara, yli kolmenkymmenen. 

Vaan aika hauska oli se Porin valtuustoryhmien välinen 4 x 100 m viesti!  Osa tietysti juoksi ihan tosissaan, mutta satuin olemaan lähellä, kun porvareitten ankkuri Olli Linnainmaa tuli  viimeisenä maaliin, omissa oloissaan, eli omien sanojensa mukaan "itsepalveluvauhtia". Taisi olla pieni mainos, koska sanotaan, että Linnainmaan itsepalvelumyymälä Isolinnankadulla olisi ollut Suomen ensimmäinen itsepalvelumyymälä.

(Satakunnan Kansa 1.9.1951)

lauantai 26. elokuuta 2017

Rata-ajot Porissa

Tiilimäellä järjestettiin näköjään, tai oikeastaan voisi sanoa kuuleman mukaan, tänään rata-ajot, oikein Suomen mestaruusajot. Semmoinen meteli ja pärinä kuului koko kaupungin yli, että joinakin hetkinä tuntui melkein, että auto tai moottoripyörä tulee juuri päälle! 

Eiväthän ajot mikään uusi asia ole,  ensimmäiset on pidetty jo ennen sotia, vuonna 1934. Sodan aikana ja pari vuotta sen jälkeen ei kisoja pidetty, mutta nyt sodan jälkeen tämä taisi olla jo viides kerta. Ensimmäiset ajot ajettiin Uudellakoivistolla Satakunnankadun ja Lounaisen Linjakadun (s.o. Karjalankatu) paikkeilla, sitten Tiilimäellä, sodan jälkeen ensin lentokentällä ja nyttemmin Tiilimäen radalla.


Tänä vuonna oli pääkilpailuna joku Midget- eli Formula 3 -luokka, jonka voitti Curt Lindholm. Mutta kyllä siellä moottoripyörilläkin ajettiin, ja jos oikein ymmärsin, niin monessa eli luokassa.

On vähän hassua, että minä kilpa-ajoista kirjoitan tai siitä jotain tietäisin, mutta kun meidän Olavi on niin kamalan kiinnostunut moottoriurheilusta ja oli tänään ihan taas tikahtua intoonsa. Oli saanut seurata kilpailuja, vieläpä virkatehtävissä, sillä sinne oli  tulossa paljon yleisöä, varmaan lähemmäs 10000 ihmistä. Joten meillä puhuttiin koko ilta Lindholmista ja Östblomista ja Heikkilästä ja Teräksestä ja Ylösmäestä ja Jawoista ja Triumpheista ja ties mistä. Ja siitä, minkämoisia ennätyksiä olisikaan tullut, jos tukahduttavan helteinen sää ei olisi muuttunut ukkoskuuroiksi ja rankkasateeksi. 

(Satakunnan Kansa 27.8.1951)

tiistai 8. elokuuta 2017

Mansikoita hyvin, omenoita huonosti, vadelmat matoisia

Eipä näytä tulevan tänä vuonna paljon omenoita, kaiketi alkukesän kuivuus ja kukinta-aikaan sattunut halla ovat tässä meidän suojaisella pihallakin vikuuttaneet puita. Jatkuva kuivuus ei ole parantanut asiaa. Viinimarjoja sentään kuuluu tulevan kohtuullisesti, mutta vadelmia taas ei ja vähissäkin vatuissa on tänä vuonna tavattomasti matoja. Toivottavasti Olavin kotona marjasato lupaa hyvää, saadaan keitettyä lapsille talven mehut!

Torilla oli nyt paljon mansikoita, jotka olivat myös melko halpoja, 60 markkaa (1,94 €) litralta. Melkein kaikilla oli sama hinta, paitsi jossain ihan laatumarjoissa 70 markkaa litralta. Niin ja ensimmäisiä mustikoitakin oli jo myynnissä, mutta hinta oli vielä siellä 80-90 markan (2,58 - 2,91 €) tienoilla. 

(Satakunnan Kansa 8.8.1951)

tiistai 1. elokuuta 2017

Ingrid tapasi tyttärensä Pian

Lehdessä oli juttu siitä ruotsalaisesta filmitähdestä Ingrid Bergmanista. Hän oli siis kuitenkin saanut tavata tyttärensä Pian Lontoossa,  vaikka on kerrottu, ettei hän saisi lainkaan tavata tätä jätettyään miehensä viime vuona sen italiaanon, Rossellinin, takia. 

Ingrid Bergman on kyllä hieno näyttelijätär ja pidinkin ennen hänestä kovasti, mutta sitä minä en voi ymmärtää, että jättää vain hiukan toisella kymmenellä olevan lapsensa toisen miehen takia.  Ja kaiketi uran takia. Ei Ingrid ennen eroakaan mikään kodin hengetär ollut, sillä  suuri osa ajasta kului näyttelijän töissä Hollywoodissa ja missä lie, mutta silti se, ettei näkisi omaa lastaan kokonaiseen vuoteen - kauheaa. 

Viime viikolla Ingrid oli siis tavannut tytärensä Lontoossa. Sieltä Pia lähti takaisin Yhdysvaltoihin, jossa hän asuu isänsä kanssa. Kun Ingridiltä oli kysytty, koska he tapaavat seuraavan kerran, oli Ingrid ilmoittanut, ettei hän aio matkustaa Yhdysvaltoihin tytärtään tapaamaan, vaan jää Italiaan. Seuraava tapaaminen saattaa siis olla vasta vuoden päästä, jos, kuten Ingrid oli sanonut "minua onnistaa".  

(Satakunnan Kansa 1.8.1951)