torstai 8. syyskuuta 2016

Satakunnasta matkailukeskus

Kyllä on jo aikakin, että Satakuntaa nostetaan esille matkailumielessä. Tuntuu, että aina kun Suomen matkailusta puhutaan, jää tämä meidän maakunta kokonaan varjoon. Me satakuntalaiset taidamme olla luonteeltamme vähän kitsaita esittelemään aarteitamme, vaikka onhan meillä nyt vaikka mitä, merenrannikon karuja näkymiä ja  hohtavia hietikoita, lämpimiä sisämaajärviä, jylhiä louhikoita ja laajoja viljelysaukeita. Eikä meiltä suinkaan puutu vanhan kulttuurin muistomerkkejäkään. 

Täytyy kyllä myöntää, ettei sitä itsekään ole tullut omaan maakuntaan paljoa tutustuttua. Tuttu on melkein vain reitti Merikarvialle, me kun Olavin kanssa olemme sieltä kotoisin. Kun siellä menee meren rantaan, niin onhan se meren tuoksu ja tuulen tuiverrus hienoa, mutta paljon muualla ei sitten ole tullut käytyä. 

Olisi kyllä hieno päästä käymään vaikka  Vammalassa,  Pirunvuorella,  kun sanovat, että se on kuin Satakunnan oma Koli. Miltähän se maailma oikein näyttäisikään ylhäältä päin katsottuna? No, ehkä vielä joskus, kun lapsetkin kasvavat. 

(Satakunnan Kansa 8.9.1951)