Silakka-, omena ja sipulimarkkinoilla

Tänään oli jokirannassa oikein vanhan kunnon ajan tunnelmaa, parikymmentä kalastajamallista moottorivenettä silakkasaaliineen tuotteitaan myymässä. En vaan tiedä, missä kaikki ostajat olivat, sillä aika moni kalastaja sai palata saaliinsa kanssa takaisin toriin. Tai no, kun sitten menimme torille, niin siellähän sitä väkeä edes vähän enemmän oli. Mutta suolasilakat olisi kyllä kannattanut hakea rannasta, koska hinnat olivat jopa kolmanneksen torihintoja halvemmat. Suolasilakka maksoi vähittäin myytäessä, paperiin käärittynä, 40 markkaa kilo, mutta torilla 60 markkaa. Sen sijaan nelikon hinta oli sekä rannassa että torilla sama, 1400 markkaa astioineen, puoli nelikkoa (noin 17 kg) maksoi 800 mk. 

Toripäivillä, tai kuten vanha kansa pruukaa sanoa, omena- ja sipulipäivillä, oli tavaraa 
kukkuroillaan. Oli maalaismyyjiäkin, vaikka hyvän sään takia moni oli jäänyt korjaamaan satoa. Omenoita ja sipuleita ja punaposkisia puolukoita myytiinkin näköjään vilkkaasti. Minä en ostanut kuin litran verran puolukoita, ajattelin tehdä pyhänä jälkiruuaksi pappilan hätävaraa, kun meille on jäänyt sekalaisia korppuja ja pikkuleipiä. Varsinaiset talviset marjat me saamme Merikarvialta, anoppi lupasi lähettää linjurin kyydissä meille talviset puolukat. 

Pappilan hätävara
1/2 l hyvää kermaa
2-3 dl puolukkahilloa
1/2 l vehnäkorppupaloja ja pikkuleipiä
maitoa tai marjamehua
(sokeria)  

Sokerilla maustettu kermavaahto, hillo ja maitoon tai mehuun kastetut leivät pannaan kerroksittain jälkiruokamaljaan.

(Satakunnan Kansa 5.10.1951, Kotiruoka 15. painos 1940)