Lehdessä oli juttua siitä, että elintaso on jo ylittänyt vuoden 1938 tason. Kuulemma sotakorvausten ansiosta ja siksi, että sosiaaliset edut ovat parantuneet tuntuvasti. En ole kyllä sitä oikein huomannut, koska Olavin palkka menee aina kaikki, vaikka kuinka nuukasti yritän talousrahoja käyttää. Voi olla, etten vaan muista, kun ennen sotaa asuin vielä kotona ja nyt olen kahden lapsen äiti omassa huushollissa. On kauppoihin tietysti tullut koko ajan lisää tavaraa ja joskus aina saa ostettua jotain vähän parempaakin, jopa oikeaa kahvia silloin tällöin.
Lehtijutun mukaan teollisuustyöläisen tuntipalkalla sai ennen sotaa sokeria 975 g mutta nyt jo 2220 g. Kuukausipalkalla sai vuonna 1938 2,5 miesten pukua, kun nyt niitä saisi kolme. Kenkien suhteen on tilanne vielä parempi, sillä ennen sotaa sai kuukausipalkalla 11,6 paria kenkiä mutta saa 17,8 paria. Kyllä tässä selvästi ollaan parempaan menossa pulavuosien jälkeen.
