maanantai 27. kesäkuuta 2016

Pelargoneja

Kävin juhannuksena kahvilla vuokraemäntä Fiinan luona ja sain häneltä kauniin pelakuun alun. Kaunis vaaleanpunainen, kuulemma joku moopakka tai jotain sinne päin. Kummallinen nimi. Fiina oli saanut oman taimensa aikanaan sellaiselta puutarhurilta, joka hoiti sen Ahlströmin neidin, Mairen, tai mikä lie Gullikseeni se nykyään on, huvilan pelakuita talvisin. 


Olen aina luullut, että pelakuita on vaan niitä kirkkaanpunaisia mitä äidilläkin aina oli. Niin ja sitten niitä tuoksuvia, jotka tuoksuu, niinkuin äiti pruukasi sanoa,  ihan kuin saaronin lilja. Mutta kuulemma niitä onkin vaikka minkälaisia.

Niin ja se saaronin lilja, se tarkoittaa kanssa yhtä kukkaa, nimittäin kriinumia. Fiinalla nimittäin oli sellainen kukkimassa. Siinä on iso sipuli ja sellaiset, no, liljamaiset lehdet. Ei se muuten mikään kovin ihmeellinen ole, mutta sitten kun se kukkii, siihen tulee melkein metrin korkuinen kukkavarsi ja sen päähän suuret, kellomaiset kukat, jotka tuoksuvat aivan ihanasti, mutta kylläkin aika voimakkaasti.