lauantai 13. tammikuuta 2018

Porissa useita ihmisasunnoiksi kelpaamattomia huoneistoja!

Huh kuinka kamalaa, ettei asuntopulaa ole saatu hoidettua, vaan Porissakin joutuu suuri joukko ihmisiä, myös isoja lapsiperheitä, asumaan ihan kaupunkialueellakin ulkorakennusten yhteyteen rakennetuissa asumuksissa, joissa katot vuotavat, seinät eivät pidä lämmintä ja joissa olosuhteissa syöpäläiset lisääntyvät. Täytyy koputtaa puuta, että on saatu tällainen siisti, lämmin ja kunnollinen ja hyvin pidetty asunto vuokrattua, ei ole täällä nähty vilaustakaan syöpäläisistä.  Sota-aikana oli kyllä vähän vaikeaa, kun tämänkin pihapiirin miehiä tuli lomille rintamalta, mutta kyllä Fiina-emäntä patisti tulijat ensimmäiseksi saunaan ja määräsi huolella saunottamaan niin vaatteet kuin varusteetkin.

Onneksi on sentään nykyään joitakin keinoja syöpäläisten hävittämiseksi. Entisajan puusängyistä oli niin vaikea puhdistaa lutikoista ja etenkin niiden munista. Aina äidin kanssa vietiin puusänkyjä talvipakkasella ulos ja siveltiin nurkkiin ja kulmiin paloöljyä ja sytytetettiin, mutta aina niitä munia jonnekin koloihin vain jäi. Joten on tuo heteka siinäkin suhteessa ollut mainio keksintö, niissä harvemmin luteet viihtyvät. Vaikka on sellaistakin kuultu!

Niin ja onneksi on sentään keskitty uudenlaisia myrkkyjä, kuten nyt semmoiset gammexane-savupanokset, mutta niitä on ollut aika vaikea saada. Niin ja asunnosta pitää myrkytyksen ajaksi muuttaa tietenkin pois. Kaikki aukot tiivistetään, huoneisto lämmitetään ja sen jälkeen sytytetään panokset, jotka palavat ilman liekkiä (mitähän sekin tarkoittaa) ja tappavat syöpäläiset. Kaiken lisäksi aine jättää pinnoille suojakerroksen, joka myrkyttää kaikki syöpäläiset vielä parin kuukauden ajan. Aine on kuulemma ihmisille täysin vaaraton, mitä nyt silmiä kirvelee. 

Vaikka sodan jälkeen on jo paljon uutisrakentamista tapahtunut ja oikein kerrostalojakin tehdään tänne Poriinkin kaikin nykyajan mukavuuksin, ei sopivia tai ainakaan sopivan hintaisia asuntoja näytä olevan läheskään riittävästi saatavilla.  Kyllä meillä on sentään  hyvät oltavat, vaikka huusi onkin pihan perällä. Kaksi lämmintä kamaria sentään ja kunnollinen keittiö. Ja on minulla oikein sähköhellakin, sellaista ei joka rouvalla ole. Vaikkei sitä näin talvella malta käyttää, sähköä tuhlata, kun kerran puuhellalla saa samalla kertaa keitettyä perunat, lämmitettyä tiskiveden ja osan huusholliakin.  

(Satakunnan Kansa 13.1.1951)