Perhepinnareita

En minä kyllä ymmärrä tuollaisia miehiä, että ensin tekevät lapsia, mutta sitten eivät ota vastuuta niiden elatuksesta. Nytkin on 16 porilaista perhepinnaria passitettu pakkotyölaitokseen, kun ovat yrittäneet kiertää elatusvelvollisuuttaan. Kaikki pinnarit eivät ole edes avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten isiä, vaan joukossa on myös isiä, jotka ovat eronneet vaimostaan ja jättäneet lapset vaimon vastuulle. Kyllä pitäisi miehillä olla sen verran selkärankaa, mutta joukossa kuuluu jopa olevan miehiä, joilla on lapsia useammastakin avioliitosta.  

(Satakunnan Kansa 28.10.1951)

Kahvia ja margariinia

Kuinkahan kauan tämä korttijakelu vielä oikein kestää? Aina pitää seurata että mitä tuotteita saa milloinkin ja millä kortilla, onko se nyt sitten U 63 vai U 66. Vaikka on se nyt jo paljon helpottunut, olihan meillä sota-aikana pahimmillaan 51 erilaista ostokorttia, mikä tarkoitti melkoista kuponkien leikkelyä kaupassa.  Onneksi meillä ei ollut silloin lapsia. Tai no eihän "meitä" edes ollut. Tai no, kyllä me jo välirauhan ainana treffattiin, kun Olavi oli kotilomilla ja sitten kirjoiteltiin, mutta sodan jälkeen me vasta naimisiin mentiin.

Mutta luulisi, että kun sodasta on jo kulunut puolenkymmentä vuotta, olisi säännöstelykin jo loppunut, vaan ei. Nytkin syyskuun 24. päivänä alkanut korttikahvin jakelu päättyi tänään ja seuraava korttikahvin jakelu kupongilla V 21 alkaa 23. lokakuuta ja jatkuu 17. päivään marraskuuta. Annos on 250 grammaa ja hinta 175 mk. Sama se on margariinin kohdalla. Uusi jakelu alkaa 22. päivä tätä kuuta, vaikka vanhakin korttijakelu on vielä voimassa lokakuun loppuun. Margariininkin annos on 250 grammaa. 

(mm. Satakunnan Kansa 20.10.1951)

Lavantautirokotuksella

Olin eilen Tuulan ja Pentin kanssa lavantautirokotuksella, sitä kun on täällä Porissa nyt niin paljon liikkeellä, varsinkin täällä V osassa ja sitten joen toisella puolella VIII osassa. Onneksi lääkintöhallituksesta lähetettiin apujoukkoja, eräs neiti Holm,  auttamaan tartuntalähteen selvittämisessä. On käsittämätöntä, että vielä tänä päivänä tätä tautia esiintyy näin runsaasti täällä meillä. Maitoa ainakin epäillään ja siksi olenkin jo jonkun aikaa keittänyt kaiken maidon. Nyt on luvattu, että parissa päivässä kaikki Porissa myytävä maito saadaan pastöroiduksi.

Ainakin tämä ensimmäinen rokotuskertakävi näppärästi, Penttikään tuskin inahti. No illalla oli molemmilla pientä kuumetta ja kitinää, mutta parempi se kuin että saa tuon kamalan taudin.

Satakunnan Kansa 10.9.1951

Niin kuin Olavi aina sanoo, kyllä humalaisilla on tuuria

Kyllähän Olavi on aina pruukannut sanoa, että juopoilla on tuuria. Kun tavallinen ihminen putoaa ikkunasta, on usein henki poissa tai ainakin pahat vammat, mutta annas olla, kun on oikein humalassa, niin vaikka kuinka pahalta näyttää, ei usein käy todellisuudessa juuri mitenkään. Niinkuin nyt tuolle raumalaiselle Nyroosille.

Satakunnan Kansa 9.10.1951

 

Äestäjä-patsaalle ohjakset

Satakunnan Kansa 1.10.1951

Uusi Rosenlewin tehdas nousee Poriin

Tuleepa siitä uudesta Rosenlewin tehtaasta iso, siis siitä, jota nyt parhaillaan rakennetaan joen pohjoisrannalle. Siellä aletaan tehdä ainakin jääkaappeja,  sähköhelloja ja pesukoneita, eli sähkölaitteita, jollaisista meistä suurin osa on toistaiseksi saanut vain haaveilla. Toivottavasti uusi tehdas tuo laitteet hinnoiltaan paremmin tällaisten tavallistenkin ihmisten ulottuville. 

Kaikesta hienoin olisi varmaan jääkaappi. Eihän ruokien säilytys kylmänä vuodenaikana mikään ongelma ole, kuistilla on kylmäkonttuuri ja pahimmilla pakkasilla keittiön konttuurissakin on melkein tarpeeksi kylmä. Mutta nyt taas tänäkin kesänä, varsinkin loppukesän helteillä, kun mitään ei hankkinut saada säilymään. Alustassa, jopa kellarissa oli  yli 15  astetta, eihän siellä mikään säilynyt. Maidot happanivat hetkessä - tulipas paistettua pannukakkua toisenkin kerran - ja muutenkaan ei mitään voinut ostaa kuin enintään päivän tarpeisiin. Kaupassa piti käydä jatkuvasti. 

Onneksi meillä sentään on tuo sähköhella. Kyllä siitä moni on kade, ja onhan se aikamoista ylellisyyttä. Sähkö on kallista, joten ei sitä hellaa kannata turhan päiten käyttää, mutta olisi tainnut jäädä moni pannukakku paistamatta ja maidot menneet haaskuun, jos olisi puuhella pitänyt lämmittää.  

Niin ja pesukone. No, olisihan se hienoa, jos voisi pestä kotona muutakin kuin nyrkkipyykkiä, mutta eihän sellaista voisi tällaiseen puutaloon hankkia. Ensin pitäisi saada kylpyhuone. Ennen kylpyhuonetta haluaisin sisälle WC:n,  kyllä minä pyykillä voin käydä pesutuvassa. 

Korsmanin talon keittiön sähköhella ja keittiön konttuuri.

 

Syysmarkkinoilla hiljaista

Olipas torilla hiljaista tänään, vaikka oli syysmarkkinat. Paljon oli kaikkea tarjolla, mutta meitä ostajia vähänlaisesti. Eivät tainneet maaseutulaiset näin kauniilla ilmalla lähteä syyskiireiltään tänne kaupunkiin. Eikä eillä kaupunkilaisillakaan nyt niin runsaasti ole rahaa kukkaroissa, kun juuri pari päivää sitten piti maksaa verot kaupungille. 

Tavaraa kyllä oli, varsinkin omenoita, vaikka vielä osin raakileita. Pieniä krippanoita sai 40 markalla kilon. Puolukoita oli paljon, samoin kurkkuja ja komeita kaaleja.Niin ja erilaisia kotiteollisuuden tuotteita oli tavallista enemmän tarjolla, puuteoksia, kankaanpääläisiä ruojuja, mattoja ja pöytäliinoja. Olen haaveillut ostaa kamariin uuden maton, ja oikein kauniin vaalean karvalankamaton löysinkin, mutta se maksoi 24.000 markkaa, joten vielä jäi ostamatta. 

No, ostin sitten omenoita, niitä pieniä. Ajattelin keittää niistä ehtoosti vielä hilloa yhdessä puolukoiden kanssa. Puolukoitahan meidän ei tarvitse ostaa, kun Olavin äiti on niin innokas marjanpoimija. Kyllähän pelkkä puolukkahillo on hyvää, mutta omena-puolukkahillo hauskaa vaihtelua.  


Omena-puolukkahillo
1 kg puolukoita 
1 kg omenoita
1,5 kg sokeria
pala kanelia
1 dl vettä

Sokeri, vesi ja kaneli keitetään 5. asteen sokeriliemeksi (= kun veteen kastettu lusikka pannaan sokeriliemeen ja sitten taas äkkiä kylmään veteen ja lusikkaan jääneestä sokerista voidaan muodostella pehmeä pyörykkä) ja siihen laitetaan puolukat kiehumaan. Omenat kuoritaan, paloitellaan, siemenkodat poistetaan ja lohkot pannaan suoraan puolukoiden joukkoon. Hillo saa kiehua, kunnes omenalohkot ovat kirkkaat ja hillo läpikuultavaa. 

Jopa näin hijaiselta näytti syysmarkkinoilla. Komeat kaalinkerät odottelivat ostajia ja sinä aikana voivat kauppiaat pitää pientä tupakkaturinaa.

 

Mutta syntyihän niitä kauppoja sentään. Esim. tästä korista tekivät herkulliset kaneeliomenat erinomaisesti kauppansa, varsinkin kun hinta oli melko kohtuullinen.

 
(Satakunnan Kansa 15.9.1951; H.Koskimies-E.Somersalo: Keittotaito, 6.painos 1937.)