Uusi
vuosi, vuosi 1951, huh huh. Tänä vuonna täytän jo 25 vuotta.
Naimisissa, onneksi, ei tarvitse maksaa vanhanpiian veroa, ja kaksi
lasta. Kotirouva. No se kuulostaa vähän turhan hienolta, mutta tämä meidän sukunimi on hankala. Jos olisikin vaikka Lahtinen, niin varmaan sanottais Lahtiskaksi. Mutta Korsman eli Korsmanska, se ei oikein istu.
Niin, kotirouva, ainakin vielä. Olavin poliisin-palkka ei ole häävi, mutta kun tiukasti huushollaa, niin toimeen tullaan. Olen minä takaisin töihin menoakin miettinyt, vaikka puuvillatehtaalle, niin kuin Tuulan synnyttyä. Hänethän vein pelastusarmeijan seimeen kuukauden ikäisenä, niin kuin moni muukin. Toiset äidit ovat olleet onnekkaita ja saaneet jonkun sukulaislikan lapsenlikaksi. Harvalla äidillä on nykyään mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.
Mutta minä olen nyt Pentin synnyttyä ainakin vielä toistaiseksi kotona. Olavi kun ei oikein tykkää, että menisin töihin näin pian, kun on kaksi lasta. Mutta kyllä aina välillä, ainakin näin joulun jälkeen, tekee tiukkaa.
