Uusi vuosi 1951 alkoi

Uusi vuosi, vuosi 1951, huh huh. Tänä vuonna täytän jo 25 vuotta. Naimisissa, onneksi, ei tarvitse maksaa vanhanpiian veroa, ja kaksi lasta. Kotirouva. No se kuulostaa vähän turhan hienolta, mutta tämä meidän sukunimi on hankala. Jos olisikin vaikka Lahtinen, niin varmaan sanottais Lahtiskaksi. Mutta Korsman eli Korsmanska, se ei oikein istu. 

Niin, kotirouva, ainakin vielä. Olavin poliisin-palkka ei ole  häävi, mutta kun tiukasti huushollaa, niin toimeen tullaan. Olen minä takaisin töihin menoakin miettinyt, vaikka puuvillatehtaalle, niin kuin Tuulan synnyttyä. Hänethän vein pelastusarmeijan seimeen kuukauden ikäisenä, niin kuin moni muukin. Toiset äidit ovat olleet onnekkaita ja saaneet jonkun sukulaislikan lapsenlikaksi. Harvalla äidillä on nykyään mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Mutta minä olen nyt Pentin synnyttyä ainakin vielä toistaiseksi kotona. Olavi kun ei oikein tykkää, että menisin töihin näin pian,  kun on kaksi lasta.  Mutta kyllä aina välillä, ainakin näin joulun jälkeen, tekee tiukkaa. 

Uusi vuosi 1951 alkoi kireässä pakkassäässä

Uusi vuosi vaihtui kireässä pakkassäässä, tämä vuosi 1951. Oli niin kirkasta, että raatihuoneella järjestetty ilotulitus näkyi  hyvin tänne meille saakka.  Mitenkä sitä oikein oppii kirjoittamaan uuden vuosiluvun? Mitähän tänä vuonna tulee tapahtumaan? Sen verran sentään tietää, että minä täytän 25 vuotta, Tuula täyttää neljä ja Penttikin vuoden. Niin ja Olavi pyöreitä, kokonaiset 30 vuotta. Kaupunki kasvaa sekin hurjaa vauhtia, meitä on kuulemma jo melkein 47000. 

(Satakunnan Kansa 2.1.1951)

Märkää uudenvuoden vaihtuessa vuodeksi 1952

Ei näytä sää olevan muuttuakseen. Tänäänkin, uudenvuodenaattona, on tuullut ja satanut vuoroin vettä, vuoroin räntää. Olavi on töissä, joten enhän minä tietysti olisi Raatihuoneelle Uuden Vuoden vastaanottajaisiin päässytkään, mutta ei sinne tässä säässä olisi viitsinyt muutenkaan lähteä. Mutta onhan meillä tuo uusi radio, siinä on niin hyvä ääni. Sieltä tulee illalla varttia vaille yhdeksän Pekka Tiilikaisen kokoama katsaus kuluneen vuoden tapahtumiin ja sitten Laulumiesten konsertti. Kyllä siinä aattoilta rattoisasti kuluu, toivoen onnea vuodelle 1952.

(Satakunnan Kansa 31.12.1951)

Uusi vuosi alkoi

Uusi vuosi, 1951, alkoi. Kävimme Impin siskon kanssa ihmettelemässä raketteja raatihuoneella - Merikarvialla sellaisia ei suuremmin lähetellä. Impi oli meillä joulun yli ja olikin suureksi avuksi.

Miten sitä taas oppiikaan kirjoittamaan uuden vuosiluvun? Tuula täyttää tänä vuonna jo neljä vuotta, iso tyttö jo. Pentti täyttää vuoden ja oppii kävelemään. Paljon tulee taas varjeltavaa, kun Pentti lähtee liikkeelle, nyt on vielä helppoa, kun ei edes konttaa.  Onneksi meillä on edelleen se jo Tuulalla käytössä ollut leikkikehä, siellä Pentti pysyy turvassa.

Vuosi 1951 alkoi kireässä pakkassäässä

Pori oli jälleen järjestänyt uuden vuoden vastaanottotilaisuuden Raatihuoneella. Olavi oli siellä valvomassa järjestystä ja kertoi, että siellä oli runsaasti kaupunkilaisia, vaikka oli niin kova pakkanen. Aluksi torvisoittokunta esitti virren Jumala ompi linnamme. Sen jälkeen puhui pastori Aarnio ja sen jälkeen soittokunta esitti Maamme-laulun. Sitä seurasi kaupunginjohtaja Martti Ekblomin puhe ja lopuksi porilaisten marssi. 

Vaikka en päässytkään raatihuoneelle uutta vuotta vastaanottamaan, näkyi tilaisuuden lopuksi järjestetty ilotulitus onneksi tänne meidän pihalle saakka ja näyttikin hienolta.