Asuntopula jatkuu

Vaikka uusia taloja rakennetaan jatkuvasti, on asuntopula edelleen kova. Täällä Porissa on neljänneksi eniten asunnonhakijoita koko Suomessa, enemmän on vain Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Melkomoisen surkeita ovat joidenkin lapsiperheidenkin asunnot täällä. Meillä Olavin kanssa on käynyt hyvin. Ihan aluksi naimisiin mentyämme saimme vuokrattua vain sen yhden huoneen alivuokralaiskortteerin, mutta se oli ihan hyvä meille kahdelle. Tuulan synnyttyä saimme vuokrattua vähän isomman huoneen ja keittiön asunnon ja lopulta, ennen Pentin syntymää, tämän ison asunnon, kaksi huonetta ja keittiö.  Meillä on ihan hyvin asiat, vaikkei meillä olekaan juoksevaa vettä tai sisävessaa, mutta asunto on lämmin ja mukava. Tilaa on melkeinpä liikaa, joten emme lämmitä isoa kamaria, joka päivä.

Ihmisasunnoiksi kelpaamattomia huoneistoja Porissa

Lehdessä kerrottiin, että Porissa on jälleen todettu asumiskurjuutta. Se tulee aina ilmi näin kylmien ilmojen tultua. Varsinaisella kaupunkialueellakin on kuulemma usita asuntoja, jotka on tehty jonkun talousrakennuksen yhteyteen ja ovat kerta kaikkiaan ihmisasumukseen sopimattomia. Edes vuotavia kattoja ei ole korjattu, koska talonomistajat vetoavat vuokrien halpuuteen. Pahinta on, tällaisissa asunnoissa asuu suuria perheitä, joissa on alaikäisiä lapsia. Näissä asunnoissa ovat myös syöpäläiset viime aikoina lisääntyneet ja siksi on täytynyt tehdä myrkytyksiä gammexane-savupanoksilla. Ne ovat kuulemma ihmisille vaarattomia, mitä nyt vähäistä silmien kirvelyä voi olla. 

Vaikka tämä meidän kotitalomme onkin tiettävästi jo 77 vuotias, sitä on pidetty hyvässä kunnossa ja hoivassa, kuten kaikki muutkin pihan talot. Fiina-vuokraemäntä on tarkka siitä, että paikat ovat jämtisti ja korjaukset tehdään aina heti, jos vikaa jossain huomataan. Olavi on onneksi taitava käsistään ja hän auttaa pienemmissä korjauksissa ja myös pihatöissä.

Siisteyden suhteen Fiina on erityisen tarkka. Huoneita pitää tuulettaa ja siivota ahkerasti, mutta eipä meillä sitten ole lutikoita näkynyt. 

Rotista sen sijaan on vaikeampi päästä eroon, kun meillä kerran on ulkohuusi. Huusin ruumaanhan kaikki ruuantähteetkin viedään. Laskiämpärin tyhjentäminen onkin inhottavaa, sillä kun ruuman oven avaa, niin rotat näyttävät suorastaan odottavan laskiämpäristä lentäviä "herkkupaloja".