Ensilumen riemuja jo toisen kerran

Kyllä olivat lapset riemuissaan tänä aamuna, kun eilen satanut ensilumi, tai no oikeastaan jo toisen kerranhan lunta satoi, oli vielä maassa paksuna kerroksena. Tuula ei olisi millään malttanut syödä edes aamupuuroaan ennen pihalle lähtöä ja sinnehän se Penttikin tietysti Tuulan perässä hinkui. Penttiä oli niin hauska katsella, astui kaksi askelta ja huomasi takanaan lumeen jääneet jalanjäljet, astui askeleen ja katsoi taas, oli aivan kummissaan, että mitä oikein tapahtuu. Komean lumiukon saivat pihaan aikaiseksi, pesästä haettiin hiilenpalat silmiksi ja kellarista tietysti porkkana nenäksi. Eivät olisi millään halunneet tulla sisälle, vaikka Tuulallakin oli iho sukan varren ja sukkanauhaliivin välistä jo aivan sierettynyt ja hame melkein vyötärölle saakka märkä. Mutta ruuan jälkeen molemmat nukahtivat kuin seinään ja nukkuivat kolmatta tuntia. Ja sitten olikin jo taas päästävä ulos lumihommiin. 

(Satakunnan Kansa 1.12.1951, 2.12.1951)

Lumen riemuja

Tänään satoi ensilumi ja sitä tulikin heti kerralla reilusti. Onneksi oli serkuilta saatu sukset, sillä Tuulan piti heti päästä hiihtämään. Pentti sen sijaan ei oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse, vaan astui aina pienen askeleen ja kääntyi sitten katsomaan ihmeissään taakseen jääneitä jälkiä.

Tähän saakka onkin ollut todella kuivaa, aina toukokuusta alkaen. Sadetta on tullut vain puolet normaalista ja näin syksyllä, kun tavallisesti on ollut todelliset lokakelit, ei pariin viime kuukauteen ole satanut kuin muutama pisara. Onneksi täällä kaupungissa on vesijohdot. Vaikka aina joskus puhutaan, ettei kaupungissa kuuluisi enää nykyaikana olla lehmiä, mutta kyllä ainakin nyt on vaikka tuossa kadun toisella puolella Aunella paljon parempi tilanne viiden lehmänsä kanssa kuin vaikka Huittisissa, jossa ihmisten kaivot ovat kuivuneet ja vesi karjalle on haettava pitkien taipaleiden takaa suonsilmistä ja savikuopista.