130 000 ihmistä seuraamassa marsalkan surusaattoa

Ohhoh. Kuuntelin radiosta, kuten varmaan suuri osa muistakin suomalaisista,  lähetystä Mannerheimin hautajaisista. Siellä oli aivan valtava määrä ihmisiä kaduilla, kahviloissa, ikkunoissa ja jopa talojen, kuten Postitalon, katolla seuraamassa surumarssia. Jopa 100 000 henkeä sanottiin, ja vielä lisäksi 30 000 Hietaniemen hautausmaalla. Mahdoton väkimäärä, vissiin kolme kertaa niin paljon kuin mitä Porissa on edes asukkaita. Niin ja jostain kuulin, että tuo määrä tarkoittaisi noin puolta Helsingin väkiluvusta, mutta tietysti siellä oli varmaan paljon muitakin kuin helsinkiläisiä. Mutta kuitenkin, hurja ihmispaljous.

Mannerheimin suuresta arvostuksesta kertoo paitsi surevan yleisön lukumäärä, se, kuinka suri joukko vieraiden valtioiden edustajia oli paikalla. No, Neuvostoliitto ja muut itäisen ryhmittymän maat sen sijaan kuulemma suhtautuivat marsalkan poismenoon "jäätävällä vaitiololla".  

Tottakai Porissakin järjestettiin Mannerheimin kunniaksi juhlajumalanpalvelus seppeleenlaskuineen sankarihaudoille.

 (Satakunnan Kansa 5.2.1951, 6.2.1951, Yle Elävä arkisto)

Mannerheimin hautajaiset

Tänään on ollut niin raskas päivä. Olen koko päivän istunut radion vieressä kuuntelemassa lähetystä Mannerheimin hautajaisista Helsingin Suurkirkosta. Tuula on ihme kyllä leikkinyt nätisti itsekseen ja jopa vähän Pentin kanssa, vaistonnut varmaan, että äiti on nyt vähän toistaitoinen. Olisihan täällä Porissa ollut kirkossa muistojumalanpalvelus, mutta en minä sinne olisi lasten takia päässyt,  ja  niitä oikeita hautajaisia oli kuitenkin juhlallista kuulostella.

Radiossa kerrottiin, että Helsingissä oli kaduilla surusaattoa seuraamassa yli 100.000 ihmistä, joista ensimmäiset olivat tulleet paikalle jo aamuvarhaisesta ja saattokulkueen reitin varrelta kaikken kahviloiden ikkunapöydät varattu jo viikko sitten.  Haudalla laskettiin olleen 30.000 henkeä; varmaan eivät kaikki kyllä hautaanlaskua päässeet todistamaan, on se sellainen väkimäärä.  

Puhemies Fagerholmin puhe suurkirkossa ylisti Mannerheimiä minusta kyllä vähän liikaakin:  "Loistavana tulee hänen nimensä säilymään sotilaallisten mainetekojen historiassa, mutta ylevän kunniapaikan on aikakirjoissa saava hänen rauhantyönsä valtiomiehenä".  En minä ihan usko, että Mannerheimia vieläkään "koko kansa jumaloi", sen verran kovat arvet sisällissota jätti, mutta kyllähän hän, sisällissodan valkoinen kenraali, teki sitten väsymättä työtä sovinnon ja yhteisymmärryksen luomiseksi. 
 
(Satakunnan Kansa 4.2.1951, 5.2.1951)