Kuiva ja lämmin lokakuu

Huh huh, lopultakin alkaa syyslenssu helpottaa. Ensin alkoi nenä vuotaa Tuulalla ja pian oli Penttikin nokka tukossa. Pari viikkoa siinä melkein meni, onneksi en itse sairastunut, mitä nyt nenä vähän vuosi. Viime yönä taisimme jo kaikki nukkua koko yön ja nyt jaksaa taas ajatella muutakin kuin nenän pyyhkimistä, höyryttämistä ja Vicks Vaborubia! 

Oikeastaan aika ihme, että lapset sairastuivat, yleensähän tuollaiset taudit tulevat syysateiden ja kastumisen myötä. Tänä vuonna ei ole koko lokakuussa satanut juuri mitään, maa on kuulemma paikoin ollut niin kuivaa, ettei hevosilla ole saatu kuivia savimaita edes kynnettyä. Tammiston sademittausasemalla on koko kuukauden sademäärä ollut vain 3 mm, kun normaalisti se olisi ollut 66 mm. Kuivaa, ja mukavan lämmintä, on ollut täälläkin. 

(mm. Satakunnan Kansa 2.11.1951)

Ennätyksellisen kuiva syksy

Ei ihme, että en muista näin kuivaa syksyä, nyt on jo mennyt yli kaksi kuukautta kunnon sateista. Koko kuukaudessa Helsingin seudulla oli satanut vain 3 mm, eikä meillä täällä varmaan sen enempää ole satanut. Maa on aivan rutikuiva ja pölisee. Jossain päin on silti satanut, eli Lapissa ainakin ja Kuusamossa on ollut jo lumi maassa. Mutta täällä meillä ei ole tarvinnut sontikkaa ottaa esiin!  Onhan se tietysti ollut lasten kanssa helpompaa, kun ei ole tarvinnut kurapyykkiä pestä eikä kuivatella märkiä vaatteita hellan reunalla, mutta kyllä nyt jo sadetta kaipaisi.


(Satakunnan Kansa 2.11.1951)

Lopultakin edes sateen alkua

Tänään satoi pitkästä aikaa, vaikka kyllä vähän turhan vähän, mutta satoipa kuitenkin. Taitaa olla pitkälti toista kuukautta siitä, kun viimeksi satoi, tai no tuli pari viikkoa sitten muutama tippa, mutta melkein tultuu siltä, että vaikka nyt onkin syksy, niin lehdet ovat pudonneet ja kasvit kuihtuneet ennemminkin kuivumisen kuin syksyn takia. Eikä tästäkään sateesta ole vielä kaivojen täyttäjäksi, eikä varsinaisia syyssateita ole luvassa.

Maailman säät taitavat muutenkin olla sekaisin, Italiassa on ollut sellaisia myrskyjä ja sateita, että jo toista sataa ihmistä on niissä menehtynyt. Niin ja Inarissa oli eilen jo rekikeli! 

(Satakunnan Kansa 24.10.1951)

Kaivattu sade

No kun juuri pääsin valittamasta jatkuvasta kuumuudesta ja kuivuudesta niin tulivathan ne  lopultakin ne kaivatut, virkistävät kesäsateet. Ei sateesta vielä nuutuneiden kasvien avuksi juurikaan ollut, ei sitä tainnut tulla kuin pari milliä, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

(Satakunnan Kansa 11.8.1951)

Mustikkapöperö

Lopultakin saatiin edes vähän sadetta, vaikka ei täällä Merikarvialla kyllä montaa pisaraa tullut. Mutta hyvä, että edes vähän, saivat pellot ja kasvitarhamaat edes vähän helpotusta. On ollut niin kuivaa, että mustikoita ei ole löytynyt lainkaan siinä määrin kuin odotin, mutta olen minä toistakymmentä litraa sentään saanut poimittua ja hilloksi keitettyä. Lapsille olen tehnyt mustikkapöperöä, mikä on osoittautunut suureksi herkuksi, varsinkin jos olen laittanut maitokannun päältä kuorimaani kermaa joukkoon.

Mustikkapöperö
Survo mustikat haarukalla. Lisää joukkoon sokeria, vähän vehnäjauhoja ja täysmaitoa ja sekoita löysäksi puuroksi. Nauti heti.

Lopultakin sadetta

On tämä ollut kummallinen syksy, kun ei ole satanut oikein pisaraakaan 1,5 kuukauteen. Toissayönä ja eilen aamulla sentään tuli muutama pisara, mutta melkein yritykseksi se vieläkin jäi, sillä lehden mukaan sadetta tuli yhteensä 1 mm. Vähän runsaammin on viimeksi satanut syykuun 18. päivänä, mutta silloinkin vain 18 mm. Mailla on monessa talossa kaivot tyhjinä ja miehet joutuvat hakemaan vettä hevosilla kaukaa niin, että melkein menee siihen aika kokonaan.

Inarissa satoi eilen lunta niin paljon, että siellä on jo rekikeli. Tänne meille ei sellaista vielä ole luvassa.