Korsmanin talossa rouva Kaarina Korsman pyörittää nelihenkisen perheen arkea vuonna 1951. Päiväkirja kertoo porilaisen kotirouvan elämästä aikana, jolloin kahvi oli kortilla ja oli hyvä osata parsia näkymättömästi.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Kummallinen talvi
Sääsuhteet ovat näköjään muuallakin sekaisin kuin täällä meillä, jossa vietettiin joulua vesisateessa. Keski-Ruotsissa kukkivat sinivuokot, kevätesikot ja orvokit. Yhdysvaltain itäosissa riehuvat lumimyrskyt hellittämättömällä voimalla, kun taas keskilännessä paistateltiin päivää ennenkuulumattoman kuuman ilmavirtauksen seuratessa viime päivien pakkasia.
lauantai 29. joulukuuta 2012
Vanha iloinen Otava
Vanha Otava on näköjään lopultakin saatu korjattua ja on jälleen auki. Olisipa sitä hieno päästä katsomaan. Huomenna siellä oli jotakin arvoituksellista ohjelmaakin "klo 12 loistavat Suomen elokuvatähdet kilpaa Otavan tähtien kanssa". Mitähän sekin tarkoittaa?
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
Joulun viettoa
Tapaninpäivä, eikä lumesta tietoakaan. Kovin oli vesisateinen joulu. Mutta ei se meillä paljon tahtia haitannut. Tuula osasi tänä vuonna ensimmäistä kertaa odottaa joulua ja joulupukin tuloa, vaikka eihän se pukki meillä sisällä käynyt, oli vain piipahtanut kuistilla ja jättänyt sinne muutaman paketin. Tuula on leikkinyt pukilta saamansa nuken kanssa innokkaasti. Tänään olisi kyllä jo pitänyt päästä kokeilemaan uutta kelkkaakin, mutta eihän se näillä keleillä onnistu.
Aattoaamuna Olavi ja Tuula koristelivat kuusen. Uudet sähkökynttilät olivat todella hienot. Puolilta päivin kuuntelimme radiosta Turun joulurauhan julistuksen. Sen jälkeen söimme riisipuuroa ja väskynäsoppaa. Iltapäivällä yhdeltä leikittivät radiossa Markus-setä, Mirri-täti ja Liisa-täti lapsia, ja Tuulakin malttoi rauhoittua kuuntelemaan sitä.
Joulupäivän vietimme rauhassa kotona. Söimme aatolta jäänyttä lihaa (eihän meillä tietenkään mitään kinkkua ollut, vaan pieni lihanpala, jonka paistoin uunissa), sallattia, suutarinlohta sekä lanttu- ja perunalaatikkoa. Ja tietenkin likokalaa.
Aattoaamuna Olavi ja Tuula koristelivat kuusen. Uudet sähkökynttilät olivat todella hienot. Puolilta päivin kuuntelimme radiosta Turun joulurauhan julistuksen. Sen jälkeen söimme riisipuuroa ja väskynäsoppaa. Iltapäivällä yhdeltä leikittivät radiossa Markus-setä, Mirri-täti ja Liisa-täti lapsia, ja Tuulakin malttoi rauhoittua kuuntelemaan sitä.
Joulupäivän vietimme rauhassa kotona. Söimme aatolta jäänyttä lihaa (eihän meillä tietenkään mitään kinkkua ollut, vaan pieni lihanpala, jonka paistoin uunissa), sallattia, suutarinlohta sekä lanttu- ja perunalaatikkoa. Ja tietenkin likokalaa.
lauantai 22. joulukuuta 2012
Joulukuusi
Olavi kävi tänään Tuulan kanssa ostamassa joulukuusen ihan tuosta vierestä Aleksanterintorilta, kun Satakunnan Metsänhoitajat ry toi kuusensa myyntiin. Pitikin pitää kiirettä, sillä viime vuonna heiltä vietiin kaikki kuuset melkein käsistä. Kuusiahan olisi ollut kaupan myös kauppatorilla ja Liisantorilla, mutta miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun metsänhoitajien kuuset olivat vielä metsänhoidollisiakin. Olavi sai oikein nätin, kapean kuusen 150 mk:lla.
Uudet hienot sähkökynttilät Olavi osti Airiolta jo alkukuusta, mutta tänään
mainostettiin Satakunnan Urheiluliikkeessä muovista, sähkövalaistua joulukuusen latvatähteä. Se näytti kovin hienolta, mutta olihan se aika kallis, 1490:-. Ei sellaisia varmaan kovinkaan monessa kuusessa tulla tänä jouluna näkemään.
Itse kävin tänään torilta hakemassa likokalaa. Tuulokselta ostin pullollisen Jalostajan jouluglögiä, jonka sanotaan olevan aidoilla mausteilla maustettua. Muuten onkin kaikki hankinnat jo tehty.
Uudet hienot sähkökynttilät Olavi osti Airiolta jo alkukuusta, mutta tänään
mainostettiin Satakunnan Urheiluliikkeessä muovista, sähkövalaistua joulukuusen latvatähteä. Se näytti kovin hienolta, mutta olihan se aika kallis, 1490:-. Ei sellaisia varmaan kovinkaan monessa kuusessa tulla tänä jouluna näkemään.
Itse kävin tänään torilta hakemassa likokalaa. Tuulokselta ostin pullollisen Jalostajan jouluglögiä, jonka sanotaan olevan aidoilla mausteilla maustettua. Muuten onkin kaikki hankinnat jo tehty.
perjantai 21. joulukuuta 2012
Tuomaanmarkkinat
Kävin perinteisesti tänään torilla Tuomaanmarkkinoilla. Sää oli kurja, oli lämmintä ja sataa tihutti. Eipä tarvinnut kukkakauppiaiden pelätä kukkiensa paleltumista. Tämä synkeä sää näyttää jatkuvan, sillä ennusteiden mukaan tulossa on musta joulu.
Katselin joulukuusten hintoja. Pikkukuusen olisi saanut 50 mk:lla, mutta komeimmat maksoivat 400 mk. Pöydät olivat kukkuroillaan jäkälä- ja havuseppeleitä, mutta niistä todella harva oli aistikas ja hyvällä maulla valmistettu. Moni oli pilattu koristeeksi pannuilla punaisilla paperiruusuilla ja muulla turhanpäiväisellä "tilpehöörillä". Eivätpä ne silti näyttäneet kaupaksi menevänkään, vaan ihmiset valitsivat mieluummin täysin koristelemattoman havuseppeleen.
Katselin joulukuusten hintoja. Pikkukuusen olisi saanut 50 mk:lla, mutta komeimmat maksoivat 400 mk. Pöydät olivat kukkuroillaan jäkälä- ja havuseppeleitä, mutta niistä todella harva oli aistikas ja hyvällä maulla valmistettu. Moni oli pilattu koristeeksi pannuilla punaisilla paperiruusuilla ja muulla turhanpäiväisellä "tilpehöörillä". Eivätpä ne silti näyttäneet kaupaksi menevänkään, vaan ihmiset valitsivat mieluummin täysin koristelemattoman havuseppeleen.
Tunnisteet:
1950-luku,
1951,
joulu,
Pori,
Tuomaanmarkkinat,
vanhan ajan joulu
torstai 20. joulukuuta 2012
Joulumarkkinain ostovimma huipussaan
Kyllä oli kaupungilla tänään tohinaa. Kaikki liikkeet olivat tupaten täynnä jouluostoksia tekeviä kansalaisia, vimmattu oli ajojahti pakettiin käärittävän perässä ja joulun valmistuksien johdosta kaikkialla kirein ja pingottunein ilmein kiirehtiviä ihmisiä. Mutta nehän vain todistavat sen käsityksen oikeaksi, mikä nykyajalla on joulurauhasta.
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Vielä oli porstua, kuisti ja huusi siivoamatta
Tälle päivälle jäi enää siivottavaksi porstua ja kuisti. Porstuassa meillä on korkkimatto, sellainen halpa korvikekorkkimatto, joka laitettiin tähän silloin kun muutimme taloon pari vuotta sitten. Sitä ei parane kovin usein veden kanssa pestä, se menee siitä pahaksi, eli vain näin suursiivouksen yhteydessä. Useimmiten riittää pelkkä villarievulla hankaaminen tai joskus nihkeä rätti. Mutta nyt suursiivouksen yhteydessä pyyhin lattian ensin saippuavedellä ja hyvin kuivaksi väännetyllä rätillä. Sen jälkeen pyyhin lattiasta vanhat vahat pois tärpätillä. Lopuksi levitin lattialle kahteen kertaan vahakerroksen, antaen kerrosten kuivua välillä, ja lopuksi kiillotin lattian.

Meidän huusi on pihan perällä, sellainen, jossa huusit ovat yläkerrassa ja ruuma niiden alla. Huusissa on viisi koppia, jokaiselle viidelle perheelle omansa. Oli minun vuoroni siivota yleiset tilat eli ripsuin ensin niin seinät, katot kuin kaikki muutkin pinnat. Sitten pesin koko huusin, vaikka se olikin vähän hankalaa pakkasen takia, mutta suola pesuveden joukossa auttaa aina. Omassa huusikopissamme pesin kaikki pinnat vielä lipeävedellä ja laitoin joukkoon lysolia desinfioimisaineeksi.
Kova työ tässä on ollut, mutta kyllä kannatti. Onneksi sain lainaksi Kotilieden neuvokki 3: Hohtava koti, se auttoi töiden suunnittelussa. Puhtaaseen kotiin saa joulu tulla!
Meidän huusi on pihan perällä, sellainen, jossa huusit ovat yläkerrassa ja ruuma niiden alla. Huusissa on viisi koppia, jokaiselle viidelle perheelle omansa. Oli minun vuoroni siivota yleiset tilat eli ripsuin ensin niin seinät, katot kuin kaikki muutkin pinnat. Sitten pesin koko huusin, vaikka se olikin vähän hankalaa pakkasen takia, mutta suola pesuveden joukossa auttaa aina. Omassa huusikopissamme pesin kaikki pinnat vielä lipeävedellä ja laitoin joukkoon lysolia desinfioimisaineeksi.
Kova työ tässä on ollut, mutta kyllä kannatti. Onneksi sain lainaksi Kotilieden neuvokki 3: Hohtava koti, se auttoi töiden suunnittelussa. Puhtaaseen kotiin saa joulu tulla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)