Kevään tuntua ilmassa

Lopultakin alkaa tuntua ilma keväältä tai ainakin kevättä lupaavalta. Lunta on tietysti vielä maassa, mutta pälviä näkyy jo. Kadut sulavat päivisin sohjoisiksi ja jäätyvät yöllä. Sillan pielessä kirkon kohdalla vesi valui katua pitkin puroina. 

Minulla oli tänään kumiset päällyskengät suojana, mutta sekin oli vähän huono valinta, sillä vaikka hyvät kengät eivät menneetkään pilalle, olivat kumikengät kamalan liukkaat, olin monta kertaa kaatua!

Kuva Satakunnan Museon kokoelmat. Julkaisu myös Satakunnan Kansassa 1.4.1951

No eivätpä ne helteet kauaa kestäneet

Hetken saatiin tänä kesänä nauttia helteistä, mutta nyt taas on koleaa ja sataa. Sadetta nyt ehkä luonto kaipasikin, muttei tällaista Jäämeren säätä! Heinätöihinhän pitäisi näihin aikoihin jo ryhytä, mutta vielä ei ole heinä valmista. Eikä sää heinätöille suotuisa. 

(Satakunnan Kansa 23.7.1951)

Ihana vappusää

Oi kun tänään on ihana ilma, kyllä nyt tuntuu, että kesä on tulossa. Monella tytöllä oli jo polvisukat ja muutama pikkupoika oli vilahtanut ulos ilman takkia, paitasillaan. Olin vähän ajatellut, että menisimme oikein kahvilaan vapun kunniaksi, mutta kaikki kahvilat olivat niin tupaten täynnä väkeä, että tulimme takaisin kotiin ja keitimme täällä oikein hyvät kahvit. Meillä oli oikein tippaleipiäkin, joita olin ostanut Torikadulta K.B.Laineen kondiittoriliikkeestä. 

Aallon Fiina, vuokraemäntä, muuten kertoi, että se K.B.Laine oli asunut tässä meidän pihassa ennen heitä. Tai siis että Fiina ja hänen ensimmäinen miehensä Viktor Vankka olivat ostaneet tämän tontin toisen puoliskon, siis tuon eteläpuolen, missä Fiina vieläkin asuu, juuri tuolta Laineelta, vuonna 1906. Vankan kuoltua Fiina meni naimisiin poliisi Kalle Aallon kanssa ja he ostivat sitten tämän toisenkin puolen tonttia. Ei se Laine kait omistanut tuota taloa kuin muutaman vuoden, mutta ison remontin se taloon teki.

Musta joulu

Kylläpä on ollut mustaa ja synkkää tänä jouluna. Vettä on sataa losottanut ja maa on ollut musta. Ei ole paljon haluttanut ulos lähteä, ja sen on sitten kyllä huomannut lapsistakin, ovat olleet melkoisen ritiseväisiä ja rätiseväisiä. Onhan Tuula tietysti ollut ikionnellinen uudesta, silmänsä avaavasta ja sulkevasta nukesta, ja kun sitten hän lopulta suostui antamaan rakkaan mollamaijansa Pentille, rauhoittui Penttikin vähäksi aikaa. Mutta tapanina oli jo pakko lähteä ulos ja puistoon. Raatihuoneen kuusen kauniit valot heijastivat  kaivattua valoa aina leikkipuistoon asti.

Satakunnan Kansa 27.12.1951

Kyllä on ollut kuiva lokakuu

Onhan se toisaalta hienoa, että on ollut näin lämmin ja kuiva lokakuu, ei ole ollut lasten kanssa sitä iänikuista vaatteiden kuivattelua hellan reunalla eikä sen seurauksena vielä syysflunssaakaan. Mutta kyllä nyt  jo saisi sataakin välillä, tässä kuussa ei ole vissiin tullut kuin pari kolme milliä. Mailla alkavat kaivot  jo  kuivua ja osassa puita lehdet ruskettuivat kuivuudesta,  eivät syksyn takia. 

 (Satakunnan Kansa 2.11.1951)

Valkolakkeja, ilmapalloja, vappuviuhkoja

Onpas tänään kaunis vappusää, ei ihme, että väkeä oli kokoontunut Raatihuoneelle sankoin joukoin kuuntelemaan Porin Mies-Laulun komeita lauluesityksiä. Aurinko helotti ihan täydeltä taivaalta ja monilla tytöillä oli jo paljaat sääret, vain polvisukat jalkojen suojana.  

Karnevaalia olivat tietysti monet viettäneet jo eilen illalla ja Olavin mukaan aika moni vielä pitkälle auringon nousun jälkeenkin, mutta tunnelma oli ollut enemmänkin riehakas kuin remuava, joten vaikka Olavi olikin yön töissä, oli yö ollut melko rauhallinen. Oikeastaan kuulemma vain ne tavallisesti muutenkin putkaan joutuvat viettivät vappuyötään putkassa!

(Satakunnan Kansa 3.5.1951)

Ensimmäinen syyskuuta jo ja 27 astetta lämmintä

Ei uskoisi, että ollaan jo syyskuussa, kun tänäänkin lämpö kipusi 27 asteeseen. Käytiin lasten kanssa Kirjurin rivieralla ja siellä kuultiin, että vesikin oli uimalaitoksen kohdalla 20-asteista. En muista moista intiaanikesää, eikä helteiden loppumisesta vielä lähipäivinä ole edes merkkejä. Sateita täällä jo kaivattaisiin, mutta niidenkään tulosta ei ole tietoa, vaikka Ruotsin puolella on satanutkin, mutta sateiden ei ennusteta tulevan tänne.

Ei siis taida ihan heti olla tarvetta näille villahousuille, joita aloittelin jo kutomaan. Tai no aika aloitukseksi se jäi, näillä helteillä langat kostuvat ja nuhraantuvat käsissä turhaan. Mutta kyllä se taas pian tulee sekin aika, että näitä tarvitaan.

(Satakunnan Kansa 2.9.1951, Omin käsin 1/1951)

Ukkosia ja lämmintä säätä

Huh, kyllä viime aikojen lämpimät säät ja niiden aiheuttamat ukkoset ovat tosiaan vaarallisia. Täällä kaupungissa on tietysti vähän turvallisempaa, mutta kyllähän täälläkin aina välillä pistorasioita hajoaa, mutta Vileneillä Merikarvialla,  siis Vilenin Laurilla Ylikylässä, oli ollut todellinen vaara. Onneksi kukaan ei ollut kotona, ties miten olisi käynyt. Kotiin tultuaan oli Lauri ensin huomannut salaman iskeneen talon vieressä olleeseen suureen koivuun ja hajottaneen sen pirstaleiksi. Sisällä oli sitten sitäkin hurjempi näky: salama oli irrottanut katto- ja seinäpahvit ja tapetit irti.  

(Satakunnan Kansa 28.8.1951)

Porin helmikuu kylmempi ja vähäsateisempi kuin viime vuonna

Ei ihme, että kulunut helmikuu tuntui kylmältä, se oli ihan todistetustikin huomattavasti kylmempi kuin vuosi sitten, ja vähäsateisempi.  Alhaisimmilleen lämpötila laski puolen kuun paikkeilla,  -27 asteeseen. Koko helmikuun keskilämpö oli vain -6,8 astetta, kun se vuosi sitten oli melkein kaksi astetta lämpimämpi. 

Vaikka helmikuussa ei tosiaan satanut edes sen vertaa kuin viime vuonna, on hangen vahvuus silti 21 senttiä. Ei ihme, että lehdet tuntuvat olevan täynnä hiihtokilpailutuloksia; on kansakoulujen, puunjalostustehtaiden keskinäisiä, rikkihappotehtaan, urheiluseurojen, kuntien ja ties kenen hiihtokilpailuja!

Kyllä saisi jo kesä tulla!

On tämä kevät ollut kylmä. Toissayönä oli Merikarvialla ja Siikaisissa 7 astetta pakkasta eikä täällä Porissakaan häävejä ilmoja ole ollut. Kuivaa, mutta kylmää. Tähän mennessä on toukokuun aikana satanut vai 4 milliä. No, Vapunpäivä oli melko lämmin, 16 astetta, mutta sen jälkeen ei sitten sellaisia lukemia ole koettu. Olisi niin mukava jo keventää vaatetusta ja päästää lapsia vähän kokeilemaan paljailla jaloilla liikkumista.

Pakkasia

Vaikka tuntuu, että tammikuu oli kylmä, niin viime tammikuussa oli kuitenkin vielä kylmempi. Nyt ei sentään ollut kuin viisi kovaa, alle -20 asteen pakkaspäivää, kun niitä vuosi sitten oli 14 . Mutta vaikkei oikein kovia pakkasia ollutkaan, niin aika kylmää on ollut. Suojapäiviä oli  vain neljä, ja vain yhtenä päivänä oli plussaa ja sitäkin vain yhden asteen verran. 

Klapeja on saanut kantaa alustasta alituiseen. Nyt kun Pentti on alkanut kontata, täytyy yrittää lämmittää kakluuneita, ettei poika palele. Olavi sai kyllä kesällä tuotua kotoaan Merikarvialta aika kuorman sekaklapia, mutta ne  on jo vähiin päin poltettu. Liisankatu 21:ssa on klapikauppiaalla vielä hyvä varasto kuivia koivu- ja sekaklapeja ja Vähäraumalla klapeja myy Arvo Salo.  Molemmilta saa kotiinkuljetuksenkin. Olavi lupasi käydä kysymässä hintoja.

Sumu esti lentokoneen laskeutumisen

Olipas eilen kova sumu. Yhtäkkiä tuli mereltä päin sellainen sumupilvi, ettei sen läpi ollut nähdä juuri mitään. Helsingistä Turun kautta Poriin matkalla olleen lentokoneenkin piti kuulemma kääntyä takaisin Turkuun, kun ei sumupilveen tullut sen vertaa rakoa, että olisi nähnyt laskeutua.

Hyydetulvia Merikarvialla, Pomarkussa ja Kokemäenjoella.

Mitenkähän siellä Olavin kotona Merikarvialla oikein pärjätään, kun Olavin kotitalo on Alakylässä, jossa Merikarvianjoen tulva on nostanut veden ainakin 10 talon kellariin. Kirkonkylän kohdalla vesi on noussut 2 metriä. Pomarkussa tilanne on vielä pahempi, kun Pitkäkoski alkoi tukkeutua hyydetulvan vaikutuksesta ja ainakin 6 ihmisasumusta on veden saartamia. Täällä Porissakin on vesi jo 81 sm normaalia korkeammalla.

Vuosi 1951 alkoi kireässä pakkassäässä

Pori oli jälleen järjestänyt uuden vuoden vastaanottotilaisuuden Raatihuoneella. Olavi oli siellä valvomassa järjestystä ja kertoi, että siellä oli runsaasti kaupunkilaisia, vaikka oli niin kova pakkanen. Aluksi torvisoittokunta esitti virren Jumala ompi linnamme. Sen jälkeen puhui pastori Aarnio ja sen jälkeen soittokunta esitti Maamme-laulun. Sitä seurasi kaupunginjohtaja Martti Ekblomin puhe ja lopuksi porilaisten marssi. 

Vaikka en päässytkään raatihuoneelle uutta vuotta vastaanottamaan, näkyi tilaisuuden lopuksi järjestetty ilotulitus onneksi tänne meidän pihalle saakka ja näyttikin hienolta.

Kummallinen talvi

Sääsuhteet ovat näköjään muuallakin sekaisin kuin täällä meillä, jossa vietettiin joulua vesisateessa. Keski-Ruotsissa kukkivat sinivuokot, kevätesikot ja orvokit. Yhdysvaltain itäosissa riehuvat lumimyrskyt hellittämättömällä voimalla, kun taas keskilännessä paistateltiin päivää ennenkuulumattoman kuuman ilmavirtauksen seuratessa viime päivien pakkasia.

Liukasta ja sohjoista

Tänään oli taas kamalan liukas keli, ties monennenko kerran jo tänä syksynä. Eilenaamulla oli iljanteista, mutta illalla se muuttui sohjoksi. Kadut olivat monta kertaa luistaa alta, kun olin ostamassa kynttilöitä itsenäisyyspäiväksi ikkunalle.  

Olavi oli tänään partioimassa kaupungilla valvoen katukäytävien sannoitusta.  Montaa talonomistajaa sai asiasta kovistella. Eiliseen saakka poliisi oli tyytyneet varoittamaan, mutta nyt se ei enää riittänyt vaan tänään oli lukuisia talonomistajia asetettu syytteeseen laiminlyönnistä. Hyvä niin, sillä näillä keleillä nilkka nyrjähtää niin helposti.

Talven ensimmäinen lumipyry

Eilen oli talven ensimmäinen lumipyry ja ai kuinka Tuula ja Pentti siitä nauttivatkaan. Tuula muistaa jo lumen viime talvelta, mutta Pentti oli aivan ihmeissään huomatessaan lumeen jääneet jalanjälkensä. Hän kääntyi vähän väliä katsomaan taakseen ja nosteli jalkojaan. Tuula pyöritteli innoissaan lumipalloja ja teki komean lumiukon. Onneksi lumi ei ihan heti sulanut pois, vaan vielä tänä aamuna tuiskutti lunta oikein kunnolla, niin että maanteilla on kuulemma kunnon kinoksia ja maaseudulla rekikeli. Harmi vaan, että sää on jälleen lämpenemässä.