Monet haikailevat mennyttä kesää, mutta minä nautin syksystäkin. Kirpeät aurinkoiset syysaamut tekevät mielelle yhtä hyvää kuin kesän lempeän lämpöiset illat.
Pihan pienestä kasvimaasta saa vielä tuoreita vihanneksia ja kasviksia. Puolukat ja sienet odottavat metsässä poimijoita. Ja omenoita on tänä vuonna saatu mukavasti. Olavin sisar toi niitä Merikarvialta valtavan määrän. Omat puut eivät vielä tuota paljonkaan, joten otin niitä enemmän kuin mielelläni. Laitan omenat hilloksi ja jos sokeria riittää valmistan myös pienen erän marmelaatia. Viime syksynä tein omenankuorista ja -sisuksista lientä, jota laitoin kaura- ja ruispuuron keitinveteen maukkautta tuomaan. Nyt ajattelin käyttää kuoret hyödyksi kuivattamalla ne uunissa teetä varten.
Lapset iloitsevat syksyn värikkäistä lehdistä. Tuula keräsi kauniita keltaisia ja punaisia vaahteranlehtiä ja laitoimme ne sanomalehden väliin ja painon alle prässiin. Pentti taas on erityisen mieltynyt kuralätäköihin. Ihme, jos hän ei opi pian uimaan niissä.
