Kaarinan vuoden 1951 päiväkirjaa kuusi vuotta

Rakas vuoden 1951 päiväkirjani!

Olen nyt kirjoittanut tätä päiväkirjaa kuusi vuotta. Meidän Tuula on tänä aikana täyttänyt neljä vuotta ja Pentti vuoden. Poliisi-mieheni Olavi on ylläpitänyt turvallisuutta kaupungin kaduilla. Vuosi on kulunut pääasiassa täällä kotona, Porissa, mutta olemme me kotipuolessa Merikarviallakin ehtineet käydä. Marjoja on poimittu ja satoa säilötty. Surtu Mannerheimin kuolemaa. Käyty torilla ostoksilla, haettu Reiniltä makkaraa,  sairastettu hinkuyskää, uitu Kirjurinluodon Rivieralla ja ihailtu salskeita palloilijoita pallokentällä. Nähty Tauno Palo ilmi elävänä. Haaveiltu joulusinkusta.

Kaikki nämä vuoden 1951 sanoma- ja aikakauslehdistä virikkeensä saaneet päiväkirjamerkinnät, 412 kaiken kaikkiaan, löytyvät päiväkirjablogistani jatkossakin. Uusia vuoden 1951 päiväkirjamerkintöjä ei kuitenkaan ole enää luvassa.
 

Kesäinen vappu

Ah kuinka ihana, melkeinpä kesäinen vapunpäivä! Onneksi tulvat Porin kohdalta ovat ohi, vaikka  Pomarkussa, Lassilassa, Siikaisissa ja koko Pohjois-Satakunnassa ne vielä jatkuvatkin. Täällä sen sijaan tuntui tosiaan melkeinpä kesältä, aurinko helotti täydeltä terältä eikä takkeja enää tarvinnut napittaa ja olipa joillain tytöillä jo polvisukat jalassa. 

Olimme koko perhe raatihuoneella kuuntelemassa Mies-Laulun laulua. Olimme ihanan ilman vuoksi vähän tuhlaavaisella tuulella, joten Tuula sai ilmapallon ja Penttikin vipperän. 

(Satakunnan Kansa 2.5.1951)

Satakunnan Kansa 20.4.1951

Veden pinta jo 180 sm yli normaalin

Pari päivää sitten näytti vielä joen jääkansi ihan ehyeltä, mutta nyt jo ovat jäät lähteneet vauhdilla ja täyttäneet sekä Luotsinmäenjuovan että Raumanhaaran. Vesi oli jo  eilen noussut 180 sm normaalista ja vettä on kaupungin kohdalla rantalaiturilla ja kiskojen päällä. Karjarannassa Jakobssonin Konepajalla jouduttiin työt keskeyttämään ja jopa konepajan kohdalle rannalle nostettu Kirjurinluodon lautta oli lähtenyt tulvavesien mukana kohti alajuoksua. Herralahti on kuin suuri järvi, samoin Hyvelän ja Ruosniemen viikit. 

(Satakunnan Kansa 17.4.1951)

No niin, se toinen kevään merkki - tulvat

Osa kevään merkeistä, auringon paiste, kevätlintujen laulu ja lumien sulaminen ovat tietenkin hienoja asioita, mutta kaikki kevään myötä tulevat asiat eivät ole niin mukavia. Kuten nyt  tämmöisen runsaslumisen talven jälkeen saapuvat  tulvat. Onhan tulvista jo kirjoiteltu Kokemäen ja Eurajoen suunnalta, mutta nyt ovat tulvavedet saartaneet taloja jo Hyvelän viikillä ja Kalaholmassa ainakin. Toejoki on kait vielä nipin napin uomissaan, mutta aika uhkaavalta veden nousu alkoi näyttää. Kokemäenjokikin on edelleen melkeinpä umpijäässä., mitä nyt sillan alla oli ensimmäisiä jäälauttoja lohkeillut. Mitähän tästä vielä tulee?

(Satakunnan Kansa 15.4.1951)

Nyt ei enää luvata takatalvea

Jo on aikakin kevään tulla! Ilmatieteen laitos ainakin lupaa, että talven oikulliset lumipyryt nyt olisivat lopussa ja normaalinen kevään kehitys alkamassa. Vieläkin on tietenkin yöpakkasia, mutta päivisin lämpö pysyttelee plussalla. 

On talvi hieno, kun on lunta, ja sitä on ollut tänä talvena paljon, Lapsilla on ollut hauskaa ulkona lumileikeissä ja vaikka heidän vaatteensa ovatkin olleet lumisia ja märkiä, ovat ne olleet aika puhtaita. Näin keväällä tulee sitten kuraa sisään ja siivota saa alituisesti, mutta täytyy vain nyt ajatella, että se on kevään merkki. 

(Satakunnan Kansa 8.4.1951)

Kevään tuntua ilmassa

Lopultakin alkaa tuntua ilma keväältä tai ainakin kevättä lupaavalta. Lunta on tietysti vielä maassa, mutta pälviä näkyy jo. Kadut sulavat päivisin sohjoisiksi ja jäätyvät yöllä. Sillan pielessä kirkon kohdalla vesi valui katua pitkin puroina. 

Minulla oli tänään kumiset päällyskengät suojana, mutta sekin oli vähän huono valinta, sillä vaikka hyvät kengät eivät menneetkään pilalle, olivat kumikengät kamalan liukkaat, olin monta kertaa kaatua!

Kuva Satakunnan Museon kokoelmat. Julkaisu myös Satakunnan Kansassa 1.4.1951