Suolasilakkaa ja eläviä kuvia

Tähän viikkoon on mahtunut niin aurinkoisia ruskan väreissä hehkuvia kuin lamaannuttavan harmaita sateisiakin päiviä. Torstaina oli kauppatorilla kuhinaa, lokakuiset omena- ja sipulimarkkinat. Tori oli kukkuroillaan tavaraa, mutta ostajia olisi myyjien mielestä varmaan saanut olla enemmän. En ostanut minäkään omenoita enkä puolukoita, hilloja ja muuta on jo tarpeeksi talven varalle. Kaupunginrannassa oli vanhojen aikojen tapaan saaristolaisia myymässä kalastajamallisista moottoriveneistään meren antimia. Ostin useamman kilon suolasilakkaa. Se oli rannassa kolmanneksen halvempaa kuin kauppatorilla, vain 40 markkaa kilolta.

Olimme eilen pitkästä aikaa Olavin kanssa elävissä kuvissa. Kino-Palatsissa oli ensi-illassa elokuvaromanssi Kesäillan valssi. Pääosia esittivät Eeva-Kaarina Volanen ja Leif Wager. He olivat niin kauniita ja Merikannon sävelmät olivat erityisesti Olavin mieleen.

Stenvallin Aune avaa tänään Länsipuistossa uuden liikkeen, jossa myydään maidon ja lihan lisäksi siirtomaatavaraa. Kehuvat kaluston olevan viimeisintä huutoa. Taidan käydä ihan uteliaisuuttani katsomassa. 



Puolukka-aika

Puolukat ovat yksi lempimarjoistani. Niistä voi

helposti valmistaa vaikka maukasta pöytämehua tai hilloa. Helpoin tapa säilyttää marjat, on survoa ne ulkona olevaan puuastiaan. Astia on pidettävä 

koko ajan kylmässä, jotta marjat paleltuisivat ja 

tulisivat siten makeammiksi. Puuastia on 

välttämätön, sillä se ei halkea jäätyessään.

Puolukoita voi myös käyttää muitten hillojen suojana. Kun hillon päälle laitetaan oikein paksu kerros keitettyjä happamia puoloja, suojaa se hillon homeelta ja käymiseltä.

Puolukkahillo sopii mitä parhaiten ruskean kastikkeen sekaan. Erityisesti Olavi pitää siitä oikein kovasti. Puolukkahillo on myös oiva keino saada lapset syömään porkkanoita. Kun puolukkahillon joukkoon raastaa tuoreita porkkanoita, tulee hillo vieläkin makeammaksi ja sekös vasta lapsille maistuukin!

Nyt onkin aika ryhtyä työhön, jotta saan puolukat säilöttyä ja kodin siivottua ennen vieraiden saapumista! Viikonlopusta tuleekin oikein vilkas, kun lauantaina ja sunnuntaina on tulossa paljon vieraita. Kahvipannu taitaa siis porista ahkeraan molempina päivinä. 

Ja kyllä sitä kuulemma muuallakin kaupungissa tapahtuu. Siitä voit lukea lisää täältä.

Tuplat paikoilleen ja alustaluukut kiinni

No niin lopultakin tuli kaunis ilma ja sain ikkunat pestyä. Tänä kesänä se onkin ollut hankalaa, kun aina sataa. Mutta onnistui se sentään vielä kerran ennen tuplien paikoilleen laittamista. Kyllä jo olikin aika.

Laitoin ikkunoiden väliin pumpulia sekä koristeeksi että kosteutta imemään. Onneksi Mirja oli saanut töistä Tikkutehtaalta halvalla vähän viallisia tikkuaskeja, koska toiset väittävät, että tulitikutkin auttavat imemään kosteutta. 

Lopuksi tiivistin ikkunat sisäpuolelta ikkunaliimapaperilla. Laitoin tassille lämmintä vettä ja vedin paperisuikaleet nopeasti veden läpi ja painelin vielä päältä rätillä, että sain liimapaperit tarttumaan hyvin. Yritin olla huolellinen, ettei jäisi yhtään rakoja.

Ensi viikonloppuna on kuulemma jo luvassa yöpakkasia. Täytyykin muistuttaa Olavia tarkastamaan alustaluukkujen kunto, sillä luukut pitää kyllä sitten laittaa paikoilleen.

Syksyn satoa

Monet haikailevat mennyttä kesää, mutta minä nautin syksystäkin. Kirpeät aurinkoiset syysaamut tekevät mielelle yhtä hyvää kuin kesän lempeän lämpöiset illat.

Pihan pienestä kasvimaasta saa vielä tuoreita vihanneksia ja kasviksia. Puolukat ja sienet odottavat metsässä poimijoita. Ja omenoita on tänä vuonna saatu mukavasti. Olavin sisar toi niitä Merikarvialta valtavan määrän. Omat puut eivät vielä tuota paljonkaan, joten otin niitä enemmän kuin mielelläni. Laitan omenat hilloksi ja jos sokeria riittää valmistan myös pienen erän marmelaatia. Viime syksynä tein omenankuorista ja -sisuksista lientä, jota laitoin kaura- ja ruispuuron keitinveteen maukkautta tuomaan. Nyt ajattelin käyttää kuoret hyödyksi kuivattamalla ne uunissa teetä varten.

Lapset iloitsevat syksyn värikkäistä lehdistä. Tuula keräsi kauniita keltaisia ja punaisia vaahteranlehtiä ja laitoimme ne sanomalehden väliin ja painon alle prässiin. Pentti taas on erityisen mieltynyt kuralätäköihin. Ihme, jos hän ei opi pian uimaan niissä.

Aurinkoa ja ruispikkuleipiä

Aurinko on vihdoinkin päässyt paistamaan pitkään jatkuneen sateen jälkeen. Tänään onkin ollut hyvä päivä kukkapenkin siistimiseen. Päivällä leivoin vielä ruispikkuleipiä, jotka näyttivät ainakin lasten suussa maistuvan oikein maukkailta!

RUISPIKKULEIPÄ

400g voita

200g sokeria

2tl leivinjauhetta

5dl vehnäjauhoja

5dl ruisjauhoja

1. Vaivaa voi ja sekoita kaikki ainekset hyvin sekaisin.

2. Kaulitse taikinasta ohut levy ja pistele se.

3. Ota muotilla pipareita ja paista ne 200 asteessa.

Satakunnassa ruispikkuleivät ovat pyöreitä ja niissä on reikä keskellä.

Hyväksi havaittu saippuan resepti

3 kg rasvaa (sian, naudan tai lampaan)

½ kg lipeää

"pivollinen" (kourallinen) suolaa

10 l vettä

Lisää rasva ja noin puolet lipeästä kiehuvaan veteen, sulata hämmentäen. Lisää vähitellen keittämisen aikana puolet jäljellä olevasta lipeästä, edelleen puolet jne. Kokeile välillä saippuan valmiutta ottamalla sitä kauhaan ja jäähdyttämällä kylmässä vedessä. Myös kovettuminen sekoitusmelan pintaan osoittaa saippuan valmiiksi. Lisää lopuksi suola. (Jos rasvassa on verihyytymiä tai muita epäpuhtauksia, lisätään osa suolasta jo aiemmin, jotta ne nousisivat pintaan.) Keittoaika n. 4 tuntia. Valmis seos kaadetaan jäähtymään laakeaan astiaan. Parin päivän päästä leikataan pinnalle hyytynyt kerros paloiksi. Jos pohjalle on jäänyt nestemäistä suopaa, se sopii esim. matonpesuun (suopaa jää, jos lipeää on liikaa).

Tällä reseptillä mummunikin keitti saippuansa. Sillä saa pikkupyykin puhtaaksi ja pehmeäksi, ja erityisen oivallista se on käsien pesuun.

 

Perjantaisiivous

Kesä on siis viimein säiden puolesta alkanut. Viime viikolla oli jo niin aurinkoisia päiviä, ettei ikkunoiden pesemisestä olisi tullut oikein mitään. 

Tänään ryhdyn siihen toimeen, kun aurinko on sopivasti pilviverhon takana, muttei kuitenkaan sada. Sanomalehdetkin odottavat jo pinossa valmiina. Niiden kanssa kun klaseista saa oikein kirkkaat! Ensin keitän kuitenkin kunnon pannukaffeet.