Flanellipyjamat lapsille

On se hienoa, että vaatteita saa jo niin hyvin kaupoista, ei enää tarvitse aina yrittää kursia lapsille vaatteita meidän vanhempien vanhoista vaatteista. Tänään ostin Tuulalle ja Pentille upouudet flanellipyjamat Vikkulasta. Pentin pyjamassa on värikkäitä palloja, Tuulalla somia vaaleankeltaisia nalleja. Molemmat olivat niin mielissään, Penttikin silitteli palloja onnellisena. 

Poliisityön vaarat

Lopultakin saatiin liikennöitsijä Löflund tuomituksi niiden kahden riihimäkeläispoliisin ampumisesta. Sai elinkautisen kuristuhuonerangaistuksen ja ihan oikein. Aina minä pelkään Olavin puolesta, poliisin ammatti on niin vaarallinen.  Vaikka Löflund tuomittiinkin maksamaan molempien leskille korvausta, ei se paljon auta, jos leskeksi jää. Riihimäelläkin molemmat miehet olivat vielä perheellisiä, toiselle kaksi ja toisella kuusi lasta, kaikki alaikäisiä.

Viinan kanssa pelaamisesta tämäkin surma johtui.  Ja vielä jouluaattona. Ja aseista, niitä on ihan liikaa. Löflundin pistooli oli kyllä oma, mutta luvaton. 

Pakkasia

Vaikka tuntuu, että tammikuu oli kylmä, niin viime tammikuussa oli kuitenkin vielä kylmempi. Nyt ei sentään ollut kuin viisi kovaa, alle -20 asteen pakkaspäivää, kun niitä vuosi sitten oli 14 . Mutta vaikkei oikein kovia pakkasia ollutkaan, niin aika kylmää on ollut. Suojapäiviä oli  vain neljä, ja vain yhtenä päivänä oli plussaa ja sitäkin vain yhden asteen verran. 

Klapeja on saanut kantaa alustasta alituiseen. Nyt kun Pentti on alkanut kontata, täytyy yrittää lämmittää kakluuneita, ettei poika palele. Olavi sai kyllä kesällä tuotua kotoaan Merikarvialta aika kuorman sekaklapia, mutta ne  on jo vähiin päin poltettu. Liisankatu 21:ssa on klapikauppiaalla vielä hyvä varasto kuivia koivu- ja sekaklapeja ja Vähäraumalla klapeja myy Arvo Salo.  Molemmilta saa kotiinkuljetuksenkin. Olavi lupasi käydä kysymässä hintoja.

Mannerheimin muistotilaisuus Porissa

Tänään oli Mannerheimin hautajaispäivä. Porin muistotilaisuus pidettiin kirkossa.  Ei me Olavin kanssa muistojumalanpalvelukseen menty, mutta kävimme kuitenkin katsomassa sankarihaudalla seppeleen laskua ja kuulostelemassa Rosenlew-yhtymän torvisoittokunnan soittoa. Kirkonkellojen kumina ja torvisoittokunnan soitto todistivat juhlallisesti  suurmiehen poismenosta.

Torilla

Kävin tänään torilla, jossa oli talviseksi toripäiväksi paljon väkeä. Myyjiäkin oli paljon, varsinkin maalaispuolta. Perunoita, juureksia, jauhoja ja ryynejä oli tarjolla runsaasti. Viime aikoina on näin lauantaisin ollut tarjolla, paitsi maalaisia ohrakakkoja, myös pikkuleipiä, sokerikakkuja ja vehnäleipää.  Osa leivonnaisista oli kauniisti paistuneita, mutta osa oli kyllä melkoisen huonosti kypsyneitä ja likilaskuisia!
 
Myyntiin oli tuotu myös monenlaisia kotiteollisuuden tuotteita, oli kudonnaisia, koreja ja soikkoja. Kukkamyyjillä oli ihanan heleitä tulppaaneita, narsisseja ja cyklaameja.  

Puistotäti

Jo ennen joulua aloin ihmetellä, mistä nuo kaikki lapset ovat tuohon Aleksanterintorin leikkipuistoon ovat tupsahtaneet, mutta Pelastakaa Lapset ry. onkin palkannut sinne puistotädin. Toinen puistotäti on ollut Antinkadun ja Itsenäisyydenkadun kulmauksen tyhjällä tontilla ja nyt on palkattu vielä kolmas ns. kirjastotalon tontille Valtakadun ja Läntisen Raatihuoneenkadun kulmaan. Puistotädeille voi jättää lapsensa hetkeksi aikaa hoitoon, kun itse käy asioilla. Erityisen hienoa on, että yhdistys on järjestänyt varattomimpia lapsia varten muutaman vapaapaikan. Onpa yhdistys hankkinyt joitain hienoja leikkivälineitäkin ja kahteen paikkaan myös liukumäet. 

Penttiä ei vielä voi puistotädille jättää, hän kun ei osaa kävellä, mutta Tuula on jo monta kertaa katsellut ikkunasta lasten leikkejä  ja pyytänyt päästä mukaan. 

Asuntopula jatkuu

Vaikka uusia taloja rakennetaan jatkuvasti, on asuntopula edelleen kova. Täällä Porissa on neljänneksi eniten asunnonhakijoita koko Suomessa, enemmän on vain Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Melkomoisen surkeita ovat joidenkin lapsiperheidenkin asunnot täällä. Meillä Olavin kanssa on käynyt hyvin. Ihan aluksi naimisiin mentyämme saimme vuokrattua vain sen yhden huoneen alivuokralaiskortteerin, mutta se oli ihan hyvä meille kahdelle. Tuulan synnyttyä saimme vuokrattua vähän isomman huoneen ja keittiön asunnon ja lopulta, ennen Pentin syntymää, tämän ison asunnon, kaksi huonetta ja keittiö.  Meillä on ihan hyvin asiat, vaikkei meillä olekaan juoksevaa vettä tai sisävessaa, mutta asunto on lämmin ja mukava. Tilaa on melkeinpä liikaa, joten emme lämmitä isoa kamaria, joka päivä.