Mannerheim kuollut

Laitoin äsken radion päälle kuunnellakseen iltauutiset ja voi ei, Mannerheim on nyt kuollut. Oli kuollut jo aamuyöstä puoli yhden aikaan, mutta enhän minä päivisin radiota ehdi kuunnella ja Olavi on ollut töissä ja kun lapset ovat kipeinä, en ole pihallakaan käynyt. Suru-uutinen, vaikka kyllä odotettavissa, tuntuu silti pahalta, kuin joku läheinen olisi kuollut. 

(Satakunnan Kansa 28.1.1951)

Voi kamala, Mannerheim huonossa kunnossa

Voi kamalaa, lehdessä oli tänään, että marsalkka Mannerheimin tila on huonontunut ja hänet on leikattu siellä Sveitsissä, missä hän nykyään asuu. Joku Lausanne se paikan nimi oli. No mutta kuitenkin, vaikka ikäähän hänellä tietysti jo on, niin tuntuu pahalta. 

Meilläkin on seinällä Mannerheimin kuva. Ei sitä täällä viidennessä osassa kaikki niin hyvillä katso, valkoista marsalkkaa, mutta meidän Olavi, sodan käynyt mies, pitää Mannerheimia suuressa arvossa. Siellä se on seinällä mummun ja tuffan häämuistotaulun vieressä.

(Satakunnan Kansa 25.1.1951)

No jopas - tikkutehtaalaiset keräävät viinakortteja takaisin

No onpas uutinen: Porissa ovat tikkutehtaan työläiset alkaneet oma-aloitteisesti keräämään viinakortteja pois ja aikovat luovuttaa ne Alkoholiliikkeelle takaisin. 

Jaa mutta ei kyseessä olekaan mikään raittiuskampanja vaan vastalause viinan hintojen kohoamisesta! Totta tietysti on, että kaikkien hintojen kohotessa myös alkholijuomien hinnat ovat nousseet, mutta vaikuttaako tällainen protesti sitten hintoihin? Mutta olisihan siitä tietysti hyötyäkin, jos protesti samalla vaikuttaisi alkoholijuomien käyttöön. Olavi on tietysti kertonut, kuinka hurjaa meno on lauantaisin. Mutta ei sitä aina tarvitse edes odottaa Olavin kertomuksia, kyllä sen itsekin näkee ja kuulee, kun kerran putka on tuossa ihan melkein kulman takana.

(Satakunnan Kansa 13.1.1951)  

Maila Talvio kuollut

Jaaha. Maila Talvio on kuollut eilen, 7. tammikuuta. En minä häntä tietenkään itse tuntenut ja iällähän hän jo oli, olisi tänä vuonna täyttänyt 80 vuotta, mutta niin paljon hänestä on puhuttu, kirjoitettu ja radiosta kuullut, että tuntuu melkein kuin joku tuttu olisi kuollut. Meikäläiselle Talvion kirjallinen tai muu kulttuurinen toiminta ei ole niinkään merkinnyt, vaan se valtava työ, jonka Maila Talvio on tehnyt Satalinnan keuhkotautiparantolan perustamiseksi. Hän kuulemma vieraili siellä vielä joulun alla, joten kovin huonossa kunnossa hän ei varmaan ollut. Mutta tulppa vei nopeasti. 

Minulle oli yllätys, ettei Maila Talvio ollutkaan satakuntalainen, niin voimakkaasti hän on esiintynyt satakuntalaisuuden puolesta. Satakuntalaisuus onkin häneen juurtunut sitä kautta, että hänen miehensä, professori Juuse Mikkola, oli Helsingin satakuntalaisen osakunnan inspehtori.

Satakunnan Kansa 8.1.1951

Merikarvialla ja Pomarkussa tulvii

Tänään oli lehdessä kuvia Olavin kotikulmilta Merikarvialta, ja niissä tuttuja miehiä. Aika hurjalta näyttää.

Satakunnan Kansa 3.1.1951

Uusi vuosi 1951 alkoi

Uusi vuosi, vuosi 1951, huh huh. Tänä vuonna täytän jo 25 vuotta. Naimisissa, onneksi, ei tarvitse maksaa vanhanpiian veroa, ja kaksi lasta. Kotirouva. No se kuulostaa vähän turhan hienolta, mutta tämä meidän sukunimi on hankala. Jos olisikin vaikka Lahtinen, niin varmaan sanottais Lahtiskaksi. Mutta Korsman eli Korsmanska, se ei oikein istu. 

Niin, kotirouva, ainakin vielä. Olavin poliisin-palkka ei ole  häävi, mutta kun tiukasti huushollaa, niin toimeen tullaan. Olen minä takaisin töihin menoakin miettinyt, vaikka puuvillatehtaalle, niin kuin Tuulan synnyttyä. Hänethän vein pelastusarmeijan seimeen kuukauden ikäisenä, niin kuin moni muukin. Toiset äidit ovat olleet onnekkaita ja saaneet jonkun sukulaislikan lapsenlikaksi. Harvalla äidillä on nykyään mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Mutta minä olen nyt Pentin synnyttyä ainakin vielä toistaiseksi kotona. Olavi kun ei oikein tykkää, että menisin töihin näin pian,  kun on kaksi lasta.  Mutta kyllä aina välillä, ainakin näin joulun jälkeen, tekee tiukkaa. 

Musta joulu

Kylläpä on ollut mustaa ja synkkää tänä jouluna. Vettä on sataa losottanut ja maa on ollut musta. Ei ole paljon haluttanut ulos lähteä, ja sen on sitten kyllä huomannut lapsistakin, ovat olleet melkoisen ritiseväisiä ja rätiseväisiä. Onhan Tuula tietysti ollut ikionnellinen uudesta, silmänsä avaavasta ja sulkevasta nukesta, ja kun sitten hän lopulta suostui antamaan rakkaan mollamaijansa Pentille, rauhoittui Penttikin vähäksi aikaa. Mutta tapanina oli jo pakko lähteä ulos ja puistoon. Raatihuoneen kuusen kauniit valot heijastivat  kaivattua valoa aina leikkipuistoon asti.

Satakunnan Kansa 27.12.1951